Jyväskylän reissua ja tokotreenejä

Eilen tultiin Jyväskylästä mun pääsykokeista ja yötä vietettiin kaveripariskunnan luona. Hilma oli siellä meidän mukana, Nami ja Lyyli mun vanhemmilla. Hilma oli tosi rauhassa koko viikonlopun ja nautti vaan kaikkien huomiosta. Se on kyllä ihan älyttömän huomionkipeä koira, kiipeää syyliin ja kiehnää vieressä että ku joku vaan rapsuttais.
Ihan toista maata ku Nami, ensinnäkään Nami ei ollut nuorempana yhtään kiinnostunut vieraista, paremminki kävi tarkistamassa ja meni muualle mulkoilemaan. Eikä puhettakaan että kenenkään syliin ois tullu, sille oma porukka on ollu se tärkein.
Mehän oltiin Oulussa Torinrannassa Hilman kans yks päivä ja vieressä istu sitte vähä laitapuolen kulkijaa olut tölkit kädessä, niin Hilmahan tempas ja meni niiden syliin istumaan ja rapsutettavaksi.
Ei ois epäilystäkään että jos Namin luo ois nuorempana tuollasia kavereita tullu niin niille ois tullu kiire ja äkkiä. Nykyään on kyllä Nami tasottunu paljon eikä oo moksiskaan vastaantulijoista kadulla (vaikka vähän möykkäisivätkin) tai vieraista. Hilman mielestä kaikki on vaan niiin ihania! Suurin osa näistä pennuista kaikki on olleet ihan samanlaisia mitä oon kuullut, eli kaikki ihmiset on ihania ja epäluulosta ei oo tietoakaan.

Jyväskylässä käytiin kattomassa myös Vieno pentua ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se on meiltä lähtenyt ja pentueen pienimmästä tytöstä oli tullut niiin hieno! Näytti isommalta kuin Hilma, niin vahvaluustoisen näköinen ja iloinen reipas luonne. Kertakaikkiaan ihana kakara. Muuten oli ihan Namin kroppa, mutta päänsä oli perinyt isältä Hugolta.

Hilma meinas olla ensimmäistä kertaa minusta muka mustasukkainen kun aloin Vienoa rapsuttelemaan. Huulia nosteli ja älähti. Toruin Hilmaa ja yritti uudestaan samaa temppua, joten seuraavaksi kippasin kyljelleen maahan että tämmönen peli loppuu heti. Minä en kattele yhtään, että jos myöhemmin jopa 60kg painava koira alkaa muille mullistelemaan tuohon tyyliin. Oli kukakin mitäkin mieltä että onko koiraa hyväksyttävää tuohon tyyliin ojentaa, mutta meillä tehdään pelisäännöt heti selväksi jos ei vähemmällä uskota. Yleensä se silloin on kans tehonnut. No siihenhän se loppu ja tytöt leikki sulassa sovussa ja Vienokin sai taas tulla mun luo rapsuteltavaksi.

Eilen oltiin tokotreeneissä ja sai kyllä taas olla ylpeä tuosta kakarasta. Tuntuu että se on oppinut ihan älyttömästi asioita lyhyessä ajassa ja oppii todella nopeasti että mitä siltä haetaan. Ei olla edes ihan älyttömästi harjoiteltu liikkeestä maahanmenoa ja seisomista vapaa-ajalla ja nyt ne tuli sieltä melkein ku itsestään. Olin ihan äimänkäkenä, että kuka tätä nyt on käynyt multa salaa kouluttamassa... En vielä oo sitä kunnolla jättänyt liikkeestä, mut eteenpäin ollaan alettu "muka" ottamaan pientä askelta. Eli eilen siis harjoiteltiin kys. juttuja. Seuraavaksi otettiin paikkamakuuta ja Hilma pysyy siinä jo pidempiä aikoja. Häiriönä otin vähän epämääräistä pyörimistä ja x-hyppyjä. Paikkamakuun ajan saatan palkata sitä kuitenkin useita kertoja kesken makuun. Lopuksi otettiin vielä ensimmäistä kertaa toko estettä. Ensin niin, että koira tuli ohjaajan perässä esteen yli ja pikkuhiljaa niin, että koira menee itsenäisesti eteen yli ja palkataan koiraa esteen toiselle puolelle. Melkein vois jo möllitokoja alkaa kattelemaan loppukesästä. :)

Tällä viikolla kotona treenaamiset täytyy tehdä viikonlopun aikana sillä tiistaina lähden itse Helsinkiin ja oon siellä perjantaihin asti.

Treeniä, uintia ja uutta ruokaa!

Tänään käytiin koirien kans Jäälin montuilla vaikka oliki aika vilponen ilma. Lyyli on aina ollu hirviä vilukinttu ja seki muka juoksi suoraan veteen pulikoimaan eli ei nyt ihan älyttömän kylmä ollut. Kyllähän tuo tutisi kun pois lähdettiin. Lyyli oli tänään ihmeen rohkeana kyllä menossa tuonne veteen, ei se viime kesänä ihan noin rohkea ollut, varmaan nuo pari kertaa uimalalla on sitä rohkaissut? En kuitenkaan uskalla päästää sitä ilman liivejä, sillä ranskisten uintitaito on yleensä aika heikkoa. Nami ui ku häkä ja tietenki ilman liivejä, se uis sinne veteen niin kauan ku jaksaa vaan palloa heittää. Hilma ei vielä uskaltanu ite mennä, mut pienellä Nikon avustuksella kävi kierroksen aina pulikoimassa, eikä ollut yhtään moksiskaan vaikka Niko sitä vähän veteen auttoki. Hilmallaki oli kokoajan liivit päällä.

Hilmalle käytiin tänään ostamassa uutta ruokaa ku Brit Care loppui yli viikko sitten ja Zooplussan tilausta ei näy eikä kuulu... Kuulemma jossain timbuktussa asti vielä tulossa... En tiedä mitä nyt tehdään sille Hill'ssin ruualle? Toivottavasti sen voi lähettää takaisin, jos kukaan ei sitten halua ostaa sitä?
Hilma on siis syönyt reilun viikon raakaa, riisi/tattari puuro sekoituksia ja vähän kurkkusosetta seassa ettei mee maha kovalle. Huomaa kyllä heti ihosta, että ei puske se tyypillinen ruskea väri läpi, jota nappuloista on tullut (korvissa ja pimpsan ympärillä ollu aiemmin semmosta ruskeaa). Kaupasta lähdin hakemaan Golden Eaglen Holistic pentu ruokaa isoille koiraroduille, mut se oli valitettavasti loppunut just. Joten päädyttiin mietiskelemään James Welbelovedia tai Belcandoa. Welbvelovedilta ei ollut ollenkaan isoille koirarodun pennuille suunniteltua ruokaa ja n.30% määrä proteiinia kuulosti minusta tosi hurjalta määrältä. Joten päädyttiin Belcandoon. Belcandon Maxi Juniorissa näkyi olevan 23% protskuja.

Lupaavat Belcandosta:

Liha vain ihmisravinnoksi kelpaavista raaka-aineista

Ei keinotekoisia väri- maku- eikä säilöntäaineita

Luonnon omat antioksidantit

Ei soijaproteiinia

Ei eläinkokeita

Ei geenimanipuloituja raaka-aineita (GMO vapaa)

Hintaa oli 15kg säkillä alle 60e, joka on mun mielestä sopiva hinta ruualle ja tuo oli jopa halvempaa kuin Brit Care. Belcandoon en varmaan olisi päätynyt jos en olis kuullut taannoin yhden naisen ylistävää puhetta kys. ruuasta. Eipä tuosta muutenkaan ole mitään negatiivistä kuulunut.

Isointa plussaa oli nyt kuitenkin se että Hilma tykkäs ruuasta niin paljon että ois voinu vaikka puuhun kiivetä. Se ihan tärisi innosta kun treenattiin. Omituinen koira se on muutenkin kun tuntuu että se mielummin syö makupalana NAPPULOITA! ja joo siis meillähän on treeneissäkin yleensä aina mukana Hilman sen päivän yks ruuista + vähän jotain muuta herkkua... On ollut juustoa ja kinkkua ja vaikka mitkä herkut, niin kyllähän ne sille kelpaa mutta en huomaa mitään eroa sillä että saako se nameina nyt nappulaa vai kinkkua.

Tänään siis treenattiin sisällä uintireissun jälkeen ihan perusjuttuja, sivulletuloa, seuraamista, paikkamakuuta, lisäksi seisomista.

Seisomisessa yrittää aina tarjota ensin istumista ja menee hetki ennenkuin sillä menee johtoja pitkin, että tällä tyylillä ei mitään tipu ja sehän tosiaan sanoi SEISO.

Sivulletulo on edistyny tosi paljon ja hakee itse jo aktiivisesti sitä oikeaa paikkaa ja tajuaa heti jos makupalaa ei tipu niin joku on asennossa pielessä ja lähtee sitä korjaamaan. Jos oikein täpinöissään on niin välillä se sivu on ollut millon missäkin, mut korjaa kyllä nopeasti.

Hilman paikkamakuu on tosi hyvä jo nyt vaikka sitä on otettu suht. vähän, se pysyy maassa vaikka menen piiloon toiselle puolelle kämppää ja aika pitkiä pätkiä jo. Käyn kuitenkin välillä näyttäytymässä ja palkkaamassa. Viime treeneissä se meinas väsyksissään löpsähtää toiselle lonkalle, mutta nyt kun kotona ollaan hyvällä vireellä harjoiteltu niin ei ole kertaakaan edes yrittänyt. Viimeksi olis pitänyt lopettaa ajoissa..

Perjantaina luvassa siis tokotreenit. Toivottavasti tällä kertaa olis jotain uutta asiaa että päästäis vähän eteenpäin.

Torstaina kuitenkin suunnataan vielä Nikon ja Hilman kanssa Jyväskylään mun pääsykokeisiin, joten Lyyli ja Nami jää mun vanhemmille Raaheen hoitoon.

Oulun Koirauimalalla

Tänään Lyyli ja Hilma pääsi pulikoimaan uimalalle. Hilma hyökkäs veteen tuossa pari päivää sitte Namin perässä ja meni ihan upposukelluksiin. Tänään kyllä aluksi ihan selvästi jänskätti kovasti vettä eikä meinannut oikein sinne mennä, mutta muutaman kerran jälkeen rentoutui ja alkoi jo itsekin vapaaehtoisemmin mennä veteen.

Tässäpä kuvasatoa:

Lyyli vesipeto

Hilma

Hilma tarkkailee tilannetta

Juoksulenkkejä ja tilauksia zooplussalta

Lyylin kans ollaan aloitettu käymään juoksulenkeillä ja huomasin että ehkä ois tosiaan hyvä olla se ihan oikea juoksuvyö. Alkumatkasta Lyyli vetää hirveesti ja hihna pysyy kireänä ympärillä, mutta loppumatkasta hellittää ja juoksee rennosti edellä vetämättä, jolloin taas hihna helpommin valuu alas vyötäröltä. Joten päätin siis tilata vyö hihna systeemin vyötärölle zooplussasta, joka sattuikin juuri sopivasti olemaan alennuksessa n. 24e!



Ranskiksen kanssa juoksemisesta ei varmaan kaikki ole samaa mieltä että se olisi sopivaa, mutta minä en sille näe esteitä kun näen että koira oikeasti nauttii siitä ja jaksaa juosta hyvin, eikä ole kipeä juoksun jälkeen. Lyyli myös hengittää ranskikseksi todella hyvin, eikä sillä sen osalta ole mitään ongelmia. Eikä tässä nyt mihinkään canicrosseihin olla ranskiksen kanssa tähtäämässä ;) Ihan muutaman km lenkkejä tehdään. Tottakai sään mukaan juostaan ja tänäänkin juoksuaika oli illalla 10 jälkeen, joten lämpöä ei ainakaan ole liikaa.
Juoksustakin tuli se muuten mieleen että eipäs ole meidän Lyyli enää kipuillut mitään kun ei ole Hilman kanssa jätetty keskenään samoihin tiloihin ja ollaan oltu oikein extra tarkkoina ettei Hilma pääse höykkyyttämään Lyyliä. Aikaa viimeisimmästä kerrasta on n. 2kk, jonka jälkeen sai viikon särkylääkekuurin (rimadyl) ja sen jälkeen alettiin nuiden kahden yhdessäoloa rajoittamaan.

Hilmallekkin tilasin uutta ruokaa nyt kun Brit Care loppui. Tilasin Hillssin large breed puppya hintaan 49.90e 12kg ja suoraan kotiovelle kuskattuna. Hilssistä olen kuullut paljon positiivisia palautteita ja päätin että kokeillaan sitä. Brit Care on ihan ok, mutta vois olla parempikin (tai no mikäpä koiran kuivamuona vois oikeasti hyvä olla?). Kakkaa tulee vähän liikaa ja korvissa on ruskeaa töhkää. Ei onneksi ole mitään tulehduksia tullut. Kaikki ruuat ei vaan kaikille koirille sovi. Se on tullut tämänkin pentueen osalta huomattua. Pennut söivät meiltä lähtiessä Pro Plania ja joillekkin se ei sopinut ollenkaan ja joillekkin se taas sopi erinomaisesti. Esimerkkinä Hilma, jolla Pro Planista alkoi korvat punoittamaan ja Brit Care taas on tähän asti sopinut ihan hyvin, kun taas Heta pennun maha ei kestänyt Brit Carea, mutta voi paremmin kuin hyvin Pro Planin ruualla.. Yksilöitä ne on nämäkin.

Kaupan päälle lupasivat dummynkin...

Lisäksi tilauksen mukaan lähti alennus lelu. Hilma kun hajotti entisen rytkylänsä toko treeneissä. Se meni keskeltä poikki...

Perjantaina meillä ois taas tokotreenit ja meillä treenaaminen on ollut kyllä aika vähäistä tällä viikolla. Mitä nyt vähän seuraamis, sivu ja kontakti harjoituksia ollaan otettu lenkin ohessa vähän puolihuolimattomasti. Pitäis vähän tsempata mutta kun töitäkin pitää tehdä ja pääsykokeisiin lukea!

Tokoalkeiskurssi päätökseen

Johan on hetki vierähtänyt että on päässyt päivittelemään! Olin siis äitini kanssa viettämässä vähän lomaa Turkissa ja siksi on ollut vähän hiljaiseloa :)

Tänään oli viimeinen kerta Oulun koirakoulun tokoalkeis kurssilla ja lopuksi oli pieni koe josta Hilma selviytyi hienoin arvosanoin: Sivulletulo 10, hihnassa kulkeminen 10 ja paikallaolo 10. Meidän kympin oppilas! Mami on ylpee! Myös sisarukset Una ja Robi selvisivät hienosti kokeesta hyvin arvosanoin. Ensi viikolla jatketaankin sitten jatkokurssilla, mukana ovat Hilma ja Una.

Tämän päivän tunnilla harjoiteltiin lisäksi uutena asiana vähän nouto juttuja. Aloitettiin harjoittelu takaperin ketjuttamalla. Aloitettiin siis siitä että koira ottaa pienintäkin "kontaktia" kapulaan ja siitä sitten palkataan (esim. katsoo kapulaa->naks->palkka, koskee nenällä kapulaan->naks->palkka, ottaa kapulan suuhun->naks-> palkka jne), lopputuloksena pitäisi olla se, että koira pitää kapulaa jämäkästi suussaan pureskelematta sitä ja päästää siitä lopuksi käskystä irti. Oon Hilman kanssa ottanut aikaisemmin vähän pieniä sheippaus tehtäviä ja kosketusalustaa, mutta siitä on tosiaan kauan aikaa ja meni jonkin aikaa ennenku hoksan homman juonen. Tätä tehtävää otettiin ihan tunnin lopuksi ja koiratkin oli lämmöstä ja riekkumisesta ihan puhki, joten viretaso ei ollut ihan parhain uuden jutun harjoittelemiseen. Noh, mutta meillä on onneksi ensi viikko aikaa harjoitella ennen seuraavia treenejä.

Lopuksi otettiin vielä kuvia reilun 6kk ikäisistä sisaruksista. Isoilta näyttävät kuvissa, mutta ihan kakaroitahan nuo vielä on ja kyllähän tuon näkeekin kun tarkemmin katsoo :)

p.s. valotuksen osalta ei mitään parhaimmistoa nämä kuvat, akku oli nimittäin ihan lopussa ja nopeasti piti räpsiä että kerkeää kuvat saada.

Noora ja Una, Niko ja Hilma, Anna-Maria, Aada ja Robi

Chic's Joy Royal Robin "Robi"

Robi

Chic's Joy Belle Beatrice "Una"

Una

Chic's Joy Charmante Charlotta "Hilma"

Hilman viisaus oikeen paistaa sen kasvoilta..... ;)

Ei niin lupaavasti alkanut Match Show

Nami ja Hilma kävi Oulussa Pohjois-Suomen shelttien järjestämässä mätsärissä tänään äitienpäivänä. Hilmaa en ilmoittanut tällä kertaa ja Hilma oli vain katselemassa meininkejä. Namin ilmoitin ihan extemporena kun äiti sitä niin vaati. Oli kuulemma isällekkin sanonut että hän haluaisi että Nami tulis mätsäreihin ku se on niin hieno. :D Myös pystis Rita osallistui.

Alku ei alkanut oikein lupaavasti.
Heti kun tultiin paikalle hoksasin entisen luokkakaverin Janitan koirineen, jonka kanssa siinä tovi jutusteltiin ja samalla Hilmaa otin autosta. Hilma muka pelkäs Sonya ja Ainoa, häntä koipien välissä korvat luimussa luikuili kauemmas. Myöhemmin pyysinkin Janitalta että jos Hilma vois mätsärin kehien jälkeen olla vähän aikaa Sonyn kanssa, että katsotaan oliko se jotain alkujännitystä vai miksi käyttäytyi sillä tavalla. Kehien jälkeen Hilman käytös tosiaan osoittautuikin joksikin alkujännitykseksi ja se olis nyt halunnut aloittaa leikkipainit heti Sonyn kanssa.
No sitten kun päästiin autoilta itse kehille Rita pääsi karkuun, livahti vain yhtäkkiä pannasta läpi. Siinä vaiheessa sydän heitti kuperkeikkaa, että saa nähdä juokseeko se vieressä olevalle isommalle autotielle. Pystykorvan kiinni saaminen kun ei aina ole niin yksinkertaista, varsinkaan jos itse isäntä ei ole paikalla. Rita otti siinä pientä kierrosta eikä kuunnellut tänne huutoja. Onneksi vieressä oli joku ystävällinen nainen pohjanpystykorviensa kanssa ja ryhtyi houkuttelemaan meidän kanssa Ritaa ja saikin napattua Ritasta kiinni ja koira saatiin taas takaisin pantaan ja hihnaan, huuuh. Seuraavaksi äiti ja Rita eivät meinanneet hässäkän jälkeen muistaa mennä kehään ollenkaan. Onneksi joku ystävällinen ulkopuolinen taas vinkkasi että teidän pitäisi olla kehässä.

Loppujenlopuksi Nami sai punaisen nauhan, ei sijoitusta ja Rita oli SIN1 ja BIS8. Bis kehässä ei häävisti mennyt, mutta hyvät palkinnot sieltä sai mm. 3 lelua, makupaloja, puruluita, 4kg ruokasäkin ja koirauimalan lahjakortin, jonka äiti lahjoitti meille. Rita sai hyvää treeniä taas käsittelyyn, se kun jännittää nuita outoja ihmisiä ja niiden käsittelyä. Sijoittuneista otettiin myös kuvia, jotka julkaistaan myöhemmin järjestäjän kotisivuilla. Eli Ritan kuvat julkistan täällä myöhemmin kunhan tulevat tuonne sivuille.

Namin ilmoitin tänään Ruotsiin näyttelyyn, eli 1.7 sunnuntaina suunnataan Gällivareen kehiin. Piteåån oli tarkoitus ilmoittaa, mutta se on samana viikonloppuna sen Oulun näyttelyn kanssa niin ajattelin että tuo vois olla parempi ajankohta. Nyt siis jää vielä mahdollisuus sille että jos ilmoitankin Lyylin Ouluun lauantaille? Noh saa nähdä.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Myös koira äideille <3

Kuvapäivitystä

Meidän kolmen kopla: Hilma, Lyyli ja Nami

Lyyli

Lyyli 1.v 3kk ja Hilma 6kk

Eilen oltiin Hilman kanssa tokotreeneissä. Otettiin aika samoja juttuja mitä viime kerralla eli sivulletuloa ja hihnassa kulkemista. Me otettiin tuolloin Hilman kans oikeeastaan vaan seuraamista ja käännöksiä käsiavuin. Niin näkyi ottavan Noorakin Unan kanssa. Hihnassa kulkemiseen tarvittais tuollasta harjoitellessa enemmän haastetta että sitä yksistään kannattaisi harjoitelle, esim. vastaantulevia koiria tai muuta häiriötä. Paikkamakuuta harjoiteltiin myös ja luoksetuloa. Enpä olis uskonu että Hilmalla on luoksetulo nuin varma kuin se eilen antoi ymmärtää. En ole turhaan kuluttanut käskyä vaan käyttänyt sitä ainoastaan treenatessa ja silloin on pistetty aina bileet pystyyn kun on tultu TÄYSIÄ luokse. Jonku verran otin jo sivulletuloakin heti siihen samaan syssyyn. Haluan että Hilma tulee myöhemmin luoksetulossa perusasentoon sivulle. Hilma oli kyllä aika ventti tuon treenin jälkeen. Ei pitäis ihan niin väsyksiin vetää vaan jättää siihen tilaan että on vielä virtaa ja koira on vielä tosissaan halukas tekemään.

Namin hierontapäivitystä

Namin kanssa käytiin tiistaina Weterillä taas hierottavana. Kotiohjeiksi saatiin vähän jumppaa ja venyttelyjä, sekä takajalan nostoja, sekä diakonaalisia nostoja (ristikkäisten jalkojen nostelua), suosituksena olisi ollut vielä tasapainopallon käyttö (puolipallo), jonka ostoa olen muutenkin harkinnut. Sen avulla voi sitten muidenkin koirien kanssa ottaa tasapaino juttuja ja erilaisia harjoituksia. Meillä on ens kuussa seuraava aika ja heinäkuussa käytetään sitte vielä ennen näyttelyä.
Kyllä täytyy suuresti ihmetellä, että miten ihmeessä ihmiset saa isot koiransa synnytys urakan jälkeen kuntoon ilman hierontaa, vai eikö sitten vain huomata koirassa muutosta vai ei haluta huomata? Pitäisi olla valmis huoltamaankin isoa koiraa jos on sellaisen valmis ottamaankin.
Nami oli selvästi jäykkä ja liikkeet näytti jäykältä ennen hierontaa ja nyt muutaman hierontakerran jälkeen se taas painattaa tuolla paljon keveämmin menemään. Onhan sillä kuntoki huonontunut synnytyksen jälkeen, mutta sitä kokoajan kohotetaan ja treenataan että päästäis samaan mitä se olikin viime kesänä. Liikakiloja ollaan saatu pudotettua ja lihaksetki alkaa pikkuhiljaa taas kunnolla kehittymään :) Minä olen sitä mieltä että kunnon huollon ja oikean ravinnon avulla se treenaaminenkin lähtee parhaiten käyntiin. Ihan kuten ihmisilläkin.

Tässäpä Namista kuvia viime keväältä, kesältä ja vähän syksyltäkin ennen synnytystä, jolloin se minun mielestäni oli hyvässä lihaskunnossa:

Tällaisissa kuvissa tietenkin aina näkyy ja korostuu lihakset kun on jännittynyt. Syksyllä koululla ilmaisutreeniä. Valjaita ei oltu vielä hommattu ja siksi vähän ikävästi tuo hihna tuossa.

Hakumetässä

Nuita kuvia katsellessa tulee väkisinkin ikävä Kannukseen. Tai ei niinkään Kannukseen, vaan ikävä sitä tunnetta kun aina oppi jotain uutta mikä ittiä kiinnostaa maailman eniten ja  niitä ihmisiä siellä. Etenkin  kaikkia meidän luokkalaisia ja varsinkin kämppiksiä Maria, Saraa ja Piiaa, lukuunottamatta tietenkään myöskään Sariannaa, joka meilläkin usein kahvilla istuskeli ja kuskas mua useammin kuin kerran juna-asemalta kämpille! :)
Kipeää se lopettaminen teki, mutta olen edelleenkin tyytyväinen siihen että kuitenkin uskalsin keskeyttää koulun, jonka luulin olevani unelmien täyttymys ja tuleva haaveideni ammatti. Erossa oleminen omista muista koiristaan, avopuolisosta oli liikaa ja todella stressaavaa. Mielummin pidän koirat harrastuksena ja teen jotain muuta työtä mistä oikeasti pidän.
Moni varmaan ajattelee että, voikun olis ihana pyörittää koirahoitolaa. Mutta se on oikeasti tosi rankkaa työtä, pissojen ja kakkojen siivoamista, pyykkäämistä, kiskovien koirien ulkoiluttamista ja sitä on ihan täysin kiinni siinä hommassa ja jokainen kenneliläinen tietää mitä ne kentsuvuorot oikeesti on. Sitä on viikon jälkeen ihan puhki, varsinkin jos siihen samaan syssyyn sattuu tulemaan sairaita koiria, kennelyskää tms.
Toiseksi jos en olis lopettanut koulua niin näitä kaikkia mahtavia asioita mitä on kevään aikana tapahtunut, ei välttämättä olis koskaan tullut. Oon saanut pääsykoekutsut kouluihin, jotka koen olevan sitä "omaa juttua", etenkin restonomin koulupaikka Jyväskylässä palvelujen tuottamisen ja johtamisen alan ko., joka on ravintolapuolen hommia ja Oulun liiketalous puoli. Ehkä musta vielä joskus tulee yrittäjä. Lisäksi on tapahtunut paljon muita kivoja asioita, joista ehkä kirjoitan myöhemmin vielä ;)
Terkkuja vaan Kannukseen!

Se siitä herkistelystä.... Tänään on taas tokoilukerta sisaruksilla! Jee tätä on niin odotettu jo viikko. Ja ehkäpä saan hyvällä tuurilla houkuteltua Nikonkin kuvaajaksi mukaan.. Taitaapa olla turha toivo kun Suomen peli alkaa klo 20.. :D

Hilman kans on ahkerasti treenattu tällä viikolla seisomista, maahanmenoa, paikkamakuuta, seuraamistreeniä jo pikkusen pidemmillä pätkillä ilman käsiapua. Seuraa kyllä tuolla lenkilläkin pitkiä pätkiä ilman käskyä, mutta en jotenkin halua yhdistää tuota seuraamista perus lenkkeilyyn, enkä yleensäkkään palkkaa sitä seuraamisesta lenkillä vaan sievästi hihnassa kulkemisesta ja sivulla pysymisestä. Seuraamista harjotellaan sitten erikseen.

Päivitystä kerkeän vielä ehkä laittaa ennenkuin lähden viikon rentoutuslomalle keskiviikkona äidin kanssa Turkkiin!

Tokotreeniä ja hakuja

Perjantaina käytiin siis tokoilemassa kurssilla. Ihan perusjuttuja otettiin eli aluksi leikkiä kakaroiden kanssa, sen jälkeen vähän hihnassa kulkemista. Noh Hilman hihnassa kulkeminen oli sitä että se vain tapitti mua silmiin ja hipsi sivulla että saa makupalaa. Sen kanssa on harjoiteltu ihan hirveästi pienestä asti hihnassa kulkemista ja vasemman jalan ohi ei ole asiaa ilman vapautusta. Oikeasta paikasta saa aina kehuja ja makupalaa ja eteenpäin ei liikuta senttiäkään vetämisestä. Oon oikeasti tosi ylpeä tuosta kakarasta, meillä yksikään muu koira ei osaa yhtä hyvin käyttäytyä hihnassa. Onhan sille joutunut useamman kerran ärähtämäänkin kun sinnikkäästi on vain kaula pitkällä henkitorvi korskuen kiskonut eteenpäin, mutta onneksi siitäkin vaiheesta päästiin nopeasti pitkällä sinnillä ohi.
Pelkään vain että Hilmalla menee jotenkin toko seuraaminen ja hihnassa kulkeminen sekaisin, kun se tahtoo tapittaa mua pätkittäin silmiin. Enkä halua että se oppii toko seuraamisesta sellaista katkonaista..katson..en katso..katson.. Viisaampi kertokoon että mitenkäs tuon suhteen oikein sitten on? Me ei kuitenkaan ole otettu "toko seuraamisessa" kuin ihan pikkupikkupikku pätkiä katsekontaktilla, pääosin se menee vielä imuttamisella jossa otetaan sitten kättä välillä pois... ja vaihdetaan makupala kättä hetkellisesti.. olipas hankalasti selitetty.. Ehkä otan joku päivä videota...
Kurssi jatkui myös seisomis harjoituksilla (en nyt siis tarkoita mitään näyttelyseisomista) ja sivulle tulolla. Hilma osaa jo aika hyvin paikan sivulla, mutta kyllä sitä joutuu vielä kädellä avittamaan loppuun asti. Muuten se paikka on yleensä vähän poikittain tai muuten vinossa. Lopuksi otettiin vielä luoksetuloja.

Hilman kans kävin heti lauantaina töiden jälkeen treenailemassa kentällä seisomista ja nopeita maahanmenoja. Lopuksi otettiin vielä sivulle tuloja ja vähän seuraamista.

Tänään sunnuntaina käytiin kentällä Nikon, Lyylin ja Hilman kanssa. Namia en viitsinyt juoksujen tärppien takia ottaa mukaan. Tiedän että se pysyy kyllä käskyn alla eikä lähde mihinkään, mutta kentällä oli paljon muitakin, kuten meidän iki ihanat naapurit jotka pitää koiriansa irti pyörätielläkin mihin sattuu haahuillen, mummoja ja toisia koiranomistajia pelotellen... Otettiin vuoronperään vähän hakuja Lyylin ja Hilman kanssa. Niko meni piiloon ja minä lähetin. Tuolla kentällä oli aivan auttamattoman huonot piilot, mutta ihan hyvä vaan ku Hilman kans on vielä niin vähä nuita otettu. Otettiin tuulta vasten usiamman kerran ja myötätuuleenki yhesti. Siinä joutu Hilmaki vähän aikaa miettimään että mistä se haju tulee. Mutta hyvin tuo on hoksannu ton homman. Tullu äippäänsä. Lopuksi saivat vielä vetää rallia kentällä kolmistaan Hilma, Lyyli ja Una.

Niin joo ja tosiaan teinhän mää Hilmalle ensimmäisen jäljenkin tällä viikolla... Hetken mietiskelyn ja maisemien ihailun jälkeen hoksas homman nimen ja veti koko jäljen hienosti loppuun asti. Mitä nyt muutaman kerran yritti poiketa, mutta pienellä jarruttamisella pysyi hyvin. Pitäis vissiin enemmänkin alkaa nuita tekemään kun tuo muutenkin on kokoajan hajujen perässä, tiuaksti nokka kiinni maassa nuuskuttaen.

Kakaroiden hurmaavaakin hurmaavampi isukki Hugo! <3

Robi pikkusempana

Robi <3

Näyttelyilmottautumisia ja koppelohaukkuja

Senni on eilen ilmoitettu Kokkolan kv näytelmiin pentuluokkaan ja sinne siis suuntaamme heinäkuun alussa! Hilmaa en ajatellut sinne kuitenkaan ilmottaa, kun Hilma osallistuu sitten Oulun kv näytelmiin siitä seuraavana viikonloppuna ja pentukehiin ei ole muutenkaan mitään järkeä useampaa kertaa osallistua. Harjoitella kun voi mätsäreissä ja kotonakin. Pentukehän tuloksethan ei ole virallisia vaan lähinnä harjoittelua. Muutenkin tämän rodun (kuten muidenkin isojen rotujen) kanssa saa odotella sitä kasvamista ennenkuin ovat "parhaimmassa" kunnossa näyttelykehiin.

Esimerkiksi meidän Nami näytti täysin valmiilta vasta viime keväänä 2,5v iässä. Nami saikin viimeisen Sertinsä silloin Vaasan näyttelystä Eerolan Tapiolta hyvällä arvostelulla höystettynä.

Hilma ja Ruuti siis osallistuvat sitten heinäkuussa Oulussa pentukehään sunnuntaina 15.7. Myös sisarukset Una ja Robi olivat osallistumassa. Alkuun ajattelin että ilmoitan Naminkin huviksi näytille Ouluun, mutta sain aikaiseksi lähetettyä tarvittavat paperit Ruotsin Kennelliittoon ja ollaan siis lauantaina 14.7 menossa rajan toiselle puolelle kehään.

Nami reilu vuosi sitten Vaasassa. ERI, SERT, CACIB, ROP ja FI MVA

Kuulumisia on kuulunut Riinalta Kemistä, että Ruutin kanssa ollaan osallistumassa näyttelytreeneihin ja mätsärissäkin ollaan ilmeisesti käyty. Myös Senni on näillä näkymin osallistumassa koirakoulun kurssien ohella myös näyttelytreeneihin. Eipä voi kylliksi kiittää sijoituskotien panostusta!! :) Sennistä sainkin Sarilta myös viestiä että Sennin kanssa ollaan edistytty nyt hyvin ja heillä on vähän arki helpottanut meidän kaksi viikkoisten treenien ansiosta. Jes!

Vanhemmilta sain myös puhelua että isä on ilmoittamassa mua Ritan kanssa koppelohaukkuihin, joka järjestetään 25.8.2012 Lieksassa. Jos oikein muistan niin muina vuosina sinne on osallistujat arvottu mukaan? Nytkin haukkuihin otetaan 25 osallistujaa, jotka tarvittaessa arvotaan. Jos vain mukaan pääsen niin mielenkiinnolla lähden mukaan, tästä on jo kuitenkin useampana vuonna puhuttu että jos lähtisin kokeilemaan.

"KOPPELOHAUKKUJEN PERIAATTEET:


Koppelohaukkujen avulla pyritään saamaan naisia ja tyttöjä mukaan pystykorvatoimintaan. Koppelohaukuissa naisille annetaan tietoa, rohkaisua ja käytännön opastusta pystykorvaharrastukseen.


Koppelohaukuissa eri puolilla Suomea asuvat pystykorvanaiset saavat tilaisuuden tavata toisiaan, ja siten Koppelohaukuissa edistetään pystykorvanaisten yhteishenkeä. Koppelohaukuissa myös uudet, ilman omaa koiraa osallistuvat naiset pääsevät mukaan maastoon seuraamaan linnunhaukkukoetta. Ensikertalaisten opastaminen on yksi tärkeä Koppelohaukkujen periaate. Palkintotuomarien kunniatehtävänä on opastaa uusia harrastajia. Koppelohaukkuihin osallistuvan naisen on itsenäisesti ohjattava koiraa, jonka ei tarvitse olla osallistujan omistama. Ylimääräisiä miehiä ei saa mennä maastoon mukaan!


Koppelohaukuissa voitto ei ole pääasia, vaan tärkeintä on saada hyviä elämyksiä ja kokemuksia linnunhaukkukokeesta ja yhteistyöstä pystykorvan kanssa. Koppelohaukkujen järjestämisessä pyritään hyvään tasoon. Naiset ovat pääosassa kaikessa. Koppelohaukkujen järjestäjät eivät tavoittele taloudellista voittoa.


Koppelohaukut järjestetään kiertävänä kilpailuna eri puolilla Suomea niin kauan, kuin halukkaita järjestäjiä löytyy. Koppelohaukkujen voittaja saa SPJ:n lahjoittaman Koppelo-kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa. Järjestön kustantaman pikkukoppelon saa jokaisen vuoden voittaja omaksi. "


Lähde: http://www.spj.fi/fi/kisat/koetulokset/koppelohaukut+2012/


Tämä lähtee nyt Hilman, sekä sisarusten Robin, Unan ja Hetan kanssa tokoilemaan! Hilma ja Una onkin jo ilmoitettu kesäkuuksi tokon alkeisjatko kurssille niin päästään jatkamaan treenejä heti alkeiskurssin loputtua. Tarkoitus on myös osallistua Haukiputaalla järjestettäviin näyttelytreeneihin kesäkuussa. Hyvää viikonloppua kaikille!

...ei niin valmiita neitejä näyttelykehiin... Hilma ja Senni