Hyvää Vappua!!

Koirat pääsi juoksemaan nurmikentälle vielä ennenkuin auto starttasi kohti Vaasaa

Senni on lauantaina kotiutettu takaisin Vaasaan. Meillä Hilma ihan selvästi ikävöi tappelupukaria ja oikein mökötti eilen kun tultiin takaisin. Mutta onhan se kyllä tosi väsynytki nyt ku ei oo saanu (lue: ei ole malttanut) nukkua kahteen viikkoon kunnolla. Senni on upea koira, se on ihan isänsä näköinen mutta tietenkin narttumaisella tavalla tyttö kun on. Sillä on mukava rauhallinen luonne ja se tykkää kaikista. Senni oli jo ihan pienenä pentuna sellainen kun sille höpötti ja lässytti niin se oli tulossa heti syliin ja häntä viuhui kovasti. Ei Hilmaa vaan moinen ihmisten nuoleskelu kiinnosta.
Alkuun Senni jännitti meillä ollessaan joitain tilanteita esim, oudot haukkuvat/murisevat koirat, oudot ihmiset, jotka eivät osaa lähestyä koiraa oikealla tavalla (tunkeudutaan väkisin koiran lähelle, kroppa kallistuen koiraan päin ja tuijotetaan koiraa silmiin.. jne).
Meillä kävi paljon vieraita parin viikon aikana ja Senni otti kaikki häntä heiluen iloisesti vastaan ja ulkona käytiin paljon harjoittelemassa koirien ohitustilanteita ja Senni pääsi myös tutustumaan paljon muihin kiltteihin koiriin meidän koirien lisäksi, kuten veli Robiin ja sisko Unaan, kääpiöpinseri Ricoon, parsonrusseli Bambuun ja muutamaan kilttiin koirapuistokoiraan. Senni tuntui saavaan hirveesti rohkeutta Namista ja Hilmasta seuraamalla, että miten ne käyttäytyy.

Ja mikä parasta Lyyli pääsi nyt kotiin!! Se on kyllä selvästi nauttinut vain olostaan äidin hoivissa. Lyyli oli päässyt oikein sänkyynkin nukkumaan ja sille oli uusi lelu ostettu. Lyylillä ei koko kahden viikon aikana ole ollut mitään ongelmia tai kipuja, mitä ilmeni silloin n. kuukausi sitten yhtenä päivänä ennen meidän reissuun lähtöä. Liekö sitten ollut liikaa tuo Hilman höykkyytys pienelle. Me ollaan kyllä kokoajan oltu tarkkoja siitä, että Hilma ei saa Lyyliä höykkyyttää, mutta kun ihan kokoajan niitä ei pysty vahtimaan. Se on heti jäähyn paikka Hilmalle, jos ei usko. Eilen Hilma ja Lyyli pääsi juoksemaan vapaana ulos ja Hilma kyllä näyttää ymmärtävän kuitenkin, että Lyyli on pienempi, eikä sen kanssa voi riehua samalla tavalla kuin sisarusten. Leikin eron oikein huomaa nyt kun on seurannut nuita sisarusten leikkejä.

Namiki innosti oikeen riehumaan :D

Nami ja Hilma

Itse tappelupukarit Hilma ja Senni

Järjen riemuvoitot

Nami ja kattokaa nyt tuota häntää. Toisella on tullu siihen niin paksu ja mahtava karva ja se on menny ihan kiharalle!

Senni ja Hilma

 Hepuliiiii. Tämä kuva on otettu tuon ensimmäisen kuvan jälkeen.. Eipä ne kauaa siinä hienossa asetelmassa pysyneet.

Kiltit pienet pennut.

Ja voihan Nami minkä meni tekemään. Nami aloitti juoksut nyt ja tietenki paria päivää ennen luonnetestiä. No eihän me siihen sitten saada osallistua nyt.. Toivottavasti saan edes rahat takaisin. Ei auta kuin katsella myöhemmälle ajankohdalle testiä. Ainakin rottweiler ja vanhaenglanninlammaskoira yhdistys olivat järkkäämässä tälle kesällä Ouluun testejä.

Kevät on tullu! ..ja kämppä täynnä hiekkaa..

Hilma, Nami ja Senni ottaa lenkin jälkeen rennosti

Sais alkaa nämä kurakelit jo loppumaan! Kämppää saa ahkerasti imuroida ja luututa. Onneksi ei kuitenkaan ole sitä Namin joka keväistä hirveää karvanlähtöä. Liekö siksi että karva vaihtui kokonaan synnytyksen jälkeen vai ruokintamuutoksesta johtuen. Tuntuu että aikaisemmin tuota karvaa on pudonnut vähän kokoajan. Nyt karva on paremmassa kunnossa kuin se on koskaan ollut, on kiiltävä ja hyvännäköinen.

Sennin, Hilman ja Unan kanssa käytiin eilen koirapuistoilemassa. Odoteltiin että päästään keskenään puistoilemaan ilman muita koiria. En hirveesti tykkää tuosta puistoilusta outojen koirien kanssa ku koskaan ei oikeen tiedä että minkälaista porukkaa siellä on. Yleensä katson ainakin tarkkaan minkä tyyppisiä koiria siellä on, onko esim. liian pieniä koiria meidän isojen kaveriksi tai liian isoja kavereita lyylin kaveriksi. Miten koirat reagoi meihin kun tullaan puiston kohdille ja joskus on hyvä katsoa vähän miltä se omistajakin näyttää. Mielestäni on aina kohteliasta kysyä vähintään että "voiko tulla?". Ei ole kovin paljoa vaadittu, mutta itsellä ainakin tympäisee kun ei kysytä mitään. Vaikka kotona oltaisiin lähdetty ajatuksella että nyt mennään puistoon, mutta jos jokin ei natsaa sinne menon kanssa niin mielummin jätän suosiolla väliin ja mennään sitten joku toinen kerta. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä sen suhteen, että omat varsinkaan nuoret koirat saa huonoja kokemuksia.

Noh, niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, että eiköhän joku pönkäise sinne terrierinsä kanssa kysymättä yhtään mitään tai sanomatta yhtään mitään, että me oltaisiin päästy vaikka pois alta. Ensimmäinen havainto on vain se että sieltä juoksee ovelta outo koira vapaana. Alku meni ihan hyvin, mutta terrieri kävelee kokoajan pentujen perässä, häntä tikku suorana pystyssä ja vaimea murina kuuluu kokoajan. Tässä vaiheessa olis pitänyt lähteä heti pois, mutta ajattelin että tilanne ei tuosta etene kun pennut selvästi kuitenkin jättivät koiran huomiotta ja leikkivät keskenään.
Una on vähän jääräpäisempi tapaus ku nämä kaks muuta teiniä (oonkin sanonut aina että se on varmaan kasvanu massussa urosten välissä :D) , no Unahan sitte päätti lähteä vähä kokeilemaan rajumpaa leikkiä terrierin kans ja seuraava tapahtuma onkin kun terrieri käy Unan päälle hampaat irvessä leuat loksuen. Una antaa kaikki mahdolliset alistumisen eleet, häntä on koipien välissä, kumartuu alas ja huutaa ku syötävä. Ja syötävää se olis kohta ollutkin ellei Noora olis ollut niin skarppina ja kerennyt napata oikealla hetkellä siitä terrieristä kiinni. Onneksi minä kerkesin huutaa Sennin ja Hilman heti pois tilanteesta. Senni hoksas vähän tilanteesta jotain kun muutaman kerran haukahti, mutta tuo Hilma nyt on tuollanen vatipää että sillä ei ollu mitään hajua koko tilanteesta, ONNEKSI. Samantien vain koirat hihnaan ja puistosta pihalle. Mulla alkaa heti adrenaliini virrata niin, että parempi poistua ennenku alan itekki käyttäytyä ku kyseinen terrieri... Onneksi säästyttiin vain säikähdyksellä ja tässä taas hyvä varoittava esimerkki puistoilijoille..

Sennihän jäi meille vielä täksi viikoksi. Kiitos vain vielä Sarille, joka luottaa Sennin näinkin pitkäksi aikaa meidän käsiin! :) Niko ei saanut työvuoroa vaihdettua, että oltais tänään tai huomenna päästy lähtemään. Molemmilla on viikonloppuvapaata joten vietetään sitten lauantaina yö Sokos hotellissa niin päästään itsekki vähän rentoutuun ilman koiria. Koirat nimittäin jää mun vanhemmille siksi aikaa.

Sennin kanssa on kaikki alkanut menemään aikalailla nappiin. Sennin kans on siis edelleen harjoiteltu ihan perusperus tottelevaisuusjuttuja, katsekontaktia, istumista ja hihnakäytöstä, odottamista ennen ruokakupille pääsyä jne. Seisomistakin ajateltiin tänään tai huomenna vähän treenailla. Hihnassa jos on ilman meidän muita koiria niin menee jo tosi sievästi, eikä niinkään enää välitä kaikista ohi kulkevista koirista. Kun viikko sitten Sennin mielestä melkein kaikille vastaantuleville koirille piti vähän möykätä. Rohkeutta se on selvästi saanut myös meidän koirista. Senni onkin menossa myös toukokuussa Vaasassa koiratarhan järjestämään koirakouluun Sarin kanssa.

Senni, Hilma ja Una

Kuvapäivitystä

Sennin, Hilman ja Namin kanssa käytiin Haukiputaalla moikkaamassa veli Robia. Villiä oli meno ja kuvatki sen mukaisia.

Edellä Robi ja perässä muut.

Robi, Hilma, Senni ja äippä Nami

Senni ja Hilma kömyää

Nami äippä. Tänään tasan 3.vuotta ja 5kk.

Namille varmistui paikka luonnetestiin, joka on amerikanakita yhdistyksen järjestämä ja Haukiputaalla 5.5.2012. Kovat ei ole odotukset, tuon meidän tössykän osalta, mutta omasta mielenkiinnostakin haluan päästä näkemään paikanpäälle että mitä siellä testissä ylipäätänsä tapahtuu ja millä tavalla tuo meidän möllikkä kaikkeen reagoi. :) Ja niinkuin aiemmin jo sanoin, minulle on pääasia että sen koiran kanssa pärjätään arjessa normaalisti ilman ihmeellisempiä kommervenkkejä.

Aiheeseen liittyen borkkujahan ei ole paljoa testattu ja yleensä kuulemma suositellaan rodunomaista luonnekuvausta mielummin. Järjestäisivät niitä rodunomaisia luonnekuvauksia täälläkin päin Suomea, eikä vain etelässä niin mekin osallistuttaisiin..

Tässäpä vähän tilastoa luonnetestatuista borkuista ja niiden tuloksista jalostustietojärjestelmästä:   http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulostilastot.aspx?R=116 ja
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTapahtumat.aspx?R=116&A=2011

Viikko Sennin seurassa ja tokotreeniä!

Johan on taas viikko vierähtänyt nopeasti. Aika on mennyt Senniä kouluttaessa ja töissä. Siinä sivussa myös omat koirat. Lyylihän lokoilee lomapäiviä äidin hoivissa ja on päässyt tällä viikolla mukaville päiväkävelyille ja mökille juoksentelemaan vapaana. Lyylin kanssa on viikko mennyt kuulemma hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia. Lyyli käväs eilen mutkan kotonakin kun porukat tuli käymään Oulussa.

Sennin kans ollaan ahkerasti harjoiteltu ihan perusjuttuja sisäsiisteyttä, toisten koirien ohittamista sievästi, hihnassa kävelyä, odottamista, katsekontaktia, istumista, maahanmenoa jne. Senni on oppinut TODELLA nopeasti ja se on todella motivoitunut jo pelkästään kehuista. Ulkonakin hihnäkävelyssä on tapahtunut todella paljon edistymistä, Senni on kokoajan valppaana ja valmiina jos vaikka makupalaa heruisi ja kävelee sievästi vierellä. Toiset koira kiinnostaa sen verran että jähmettyy niitä katselemaan, mutta jättää huomiotta kunhan saan huomion takaisin itseeni.

Kävin Hilman ja Sennin kanssa tuossa tänään kaupunki kierroksellakin. Piti kyllä vähän aikaa miettiä että kehtaanko lähteä kahden kakaran kanssa tuonne, jos siitä ei tulekaan mitään. Yllätyin positiivisesti, että nuo kakarathan on fiksuja!! Molemmat ylitti todella odotukset ja kävelivät sievästi koko reissun ajan. Hilma kyllä osaa yksin käyttäytyä, mutta se että vieressä on samanikäinen painikaveri voi olla liian iso houkutus, mutta tällä kertaa voiton vei palvikinkku. Meitä tuli vastaankin koiralauma, joka aloitti heti rähinän meidän kohdalla. Senni yritti aloittaa pörinän takaisin, mutta tiukka EEEEI:n rähähtäminen auttoi heti ja neiti tuli häntä heiluen takaisin seuraamaan minua.

Koko konkkaronkka odottaa hienosti lupaa eteisessä.

Joku varmaan ajattelee, että hirveä armeija kuri koirilla kun pitää eteiseen istua ja silmiinkin katsoa..mutta minä oon aina ollut pienestä asti sitä mieltä että koirilla pitää olla kuri ja rajat, muuten mistään ei tule mitään, varsinkaan tämmöisen lauman kanssa. Kyllä meillä koirat hellyyttä, kehuja ja makupaloja saa, mutta kuri ensin ja sitten vasta ne kivat jutut. En inhoa mitään niin paljon kuin koiraa, jolla ei ole mitään rajoja.

Kivoista jutuista puheenollen tällä viikolla tuli taas lihasatsi kotiin ja pakastin näyttää tältä:

Broilerinjauhelihaa, broilerinkoipia, rustoluita, poroa, naudanmahaa, kalkkunan jauhelihaa, broilerin sisäelimiä, lohta, rasvaa ja kasvissosetta.

Meillä lihavarastoja tyhjentelee siis edelleen Nami ja Lyyli. Osittain tietenkin Hilmakin, mutta Hilma on jättikokoisille koirille tarkoitetulla Brit Caren junior ruualla, mutta saa myös päivittäin lihaa ruuan seassa. Hilma saa myös pari kertaa viikossa kananmunaa kuorineen, marjasosetta (c-vitamiini), lohiöljyä, glukosamiini valmistetta (nivelille), kylmäpuristettua rypsiöljyä broilerinkoipia ja rustoluita.

Hilmalla luonnonmukainen ruokinta aloitetaan aikaisintaan vuoden iän jälkeen, mutta turvallisinta se on aloittaa n.18kk iän jälkeen, kun kasvu on ohi. Kasvavalle jättikokoisen rodun pennulle en uskalla lähteä raakaruuan kanssa sooloilemaan ettei käy köpelösti. Kasvava pentu pitää pitää vuoden ikään asti hoikassa kunnossa ja noudattaa ruokapussin annostusohjetta, ettei sitten tulisi niitä kasvuhäiriöitä ja ongelmia luuston ja nivelien kanssa. Myöskään lihoja ei tule liian kanssa annella, kun lihaa tai raakaluita tulee enemmän niin nappulan määrää vähennetään ja meillä raakaluut korvaavat yhden ruoka-annoksen.

Palataankin sitten maanantain tokotreeneihin, eli toko alkeis kurssi alkoi meillä maanantaina ja mukana on veli Robi, siskot Una ja Heta. Alkuun harjoiteltiin ihan perusjuttuja, istumista, katsekontaktia, vapauttamista, maahanmenoa jne. Hilman kans on sen verran kuitenkin jo treenattu pienestä asti että meiltähän ne meni ihan kivasti. Mutta tietysti näistäkin asioista löytyy aina jotain hiomista ja sen vuoksi ollaankin alkeiskurssille menty, että tehtaisiin ne perusasiatkin heti varmasti oikein. Jatkokurssille tietenkin jatketaan heti tämän kurssin jälkeen ja haaveissahan olisi se tokon alokkaaseen pääsykin joskus (liekö hullun haaveita, mutta yritetäänpähän ainakin ;) .

Tässäpä olisi vähän kuvasatoa treeneistä (kuvat Nikon ottamia ja nopeasti räpsittyjä, joten laatu ei ole mitään parasta)

Hilma tuo lelua

Maahanmeno ja maassaolo treeniä

Loppu odottelua

Aivan yli suloinen HETA, joka on ihan äitinsä kaksoisolento!
 (Chic's Joy Marrante Marilyn),
Hetan ois hirveesti tehny mieli leikkiä!

Sievä Una ottaa katsekontaktia
(Chic's Joy Belle Beatrice)

Heta odottaa makupalaa

Ihana Heta!

Unan maahanmenoa

Senni tuli kylään!

Sijoitustyttö Chic's Joy Marvellous Margot "Senni" tuli meille viikoksi kylään Vaasasta. Sennin kanssa on tarkoituksena harjoitella vähän perus- ja näyttelyjuttuja. Ihan istumista, katsekontaktia, odottamista, hihnakäytöstä, seisoimista jne. Nopeasti se on lähtenyt oppimaan jo päivän aikana näitä asioita ja viikon aikana varmasti edistytään hyvin. Sennille onkin kotona jo opetettu näitä juttuja jo, mutta nyt vähän syvennytään ja yritetään saada vähän sitä malttia tytölle. Senni arastelee vähän outoja koiria, joka aiheuttaa haukkumista kun joku tulee liian lähelle. Sitäkin on tänään jo harjoiteltu ja ensimmäisten kohtaamisten jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Senni vähän kokeilee, että mikä se on sallittua ja mikä ei. Todella nopeasti oppiva muksu kuitenkin tuo näyttää olevan :) Kiitos Sarille kun luotti iloisen kakaran viikoksi tänne meidän seuraksi!

Sennin kanssa osallistuttiin tänään Oulussa olevaan Match Showhon. Tosi paljon oli kertynyt porukkaa, vesisateesta ja loskasta huolimatta. Senni käyttäytyi siellä hienosti ja leikki sisarustensa kanssa. Kehässä se osaa jo ravata tasaista ja hyvää tahtia, seisominen onnistuu jo ihan hyvin, mutta vähän pitää malttia saada lisää. Tuomaria se aavistuksen katseli kulmien alta, mutta antoi kuitenkin hyvin katsoa hampaat, silitellä ja kosketella. Tässäkin harjoitus tekee mestarin. Myös Una sisarus osallistui mätsäriin ja molemmat saivat sinisen nauhan. Hilma meillä oli mukana, mutta Hilmaa en kokenut kuitenkaan niin tarpeelliseksi kehään laittaa.

Tässäpä kuvaa tältä päivältä:

Senni, Hilma, Una ja Unan omistaja Noora

Eilen oltiin Vaasan näyttelyssä, melko köyhin menestyksin. Enpä muista milloin olis oikeasti näin huonosti mennyt! Rita oli käyttöluokan 1 ja sai hyvän arvostelun, mutta EH (Tuomari Raimo Viljanmaa). Ritan arvostelupaperia mulla ei ole Oulussa, mutta halukkaathan sen pystyy lukemaan pystykorvajärjestön sivuilta, kun se sinne ilmestyy :) Lyyli oli H, mutta menestystä en siltä nyt odottanutkaan kun on ollut kipeänä ja se näkyikin liikkeissä. Lyylin arvostelu kuuluu näin:

"1 year old. Nice size. Feminine head. Big and wide ears. Short body. Like to see bit more knee angulations. Nice front for the age. Likes to see better underline. She could have streched (?) out more her near (?) movement. Well presented"

Ja tuomarina oli John Jakobsen. En ole aivan varma nuista joistakin sanoista kun on niin epäselvästi kirjoitettu tuohon lappuun.

Lyyli on nyt ollut vähän huolen aiheena, ennen meidän ulkomaanreissua kaks viikkoa sitten se kipuili jotain selän/lantion seudun alueelta lenkin jälkeen. Lyyli on nyt sitten ainakin tämän viikon mun vanhemmilla hoidossa Raahessa, jossa saa sitten levähtää rauhassa ja käydä kevyitä kävelylenkkejä äidin kanssa. Tuntuu että se on ollut muutenkin vähän väsyneen oloinen. Ehkä se on riehunut liikaa Hilman kanssa ja kipeytynyt osaltaan siksi. Lyyli ei kuitenkaan niin kipeä ole ollut etteikö se hyppisi sohville, sänkyyn tai leikkisi. Seuraillaan nyt tilannetta. Kaakkurin klinikalla keskustelin jo tuosta Lyylistä Ilkan kanssa, että mitä sille voisi tehdä. Ilkka ehdotti että tarkastetaan koira läpikotaisin ja mahdollisesti myös otetaan uudet röntgenkuvat ja jos ei mitään selviä niistä niin sitten magneettikuvat. Luojan kiitos Lyylillä on vakuutus.. Lyyli ei kuitenkaan kipuile kokoajan tai päivittäin vaan tällainen on ollut kaksi kertaa. Se on ollut kummallakin kerralla yksi päivä ja seuraavana päivänä se on ollut oma itsensä taas. Nyt vain seuraillaan tilannetta, jumppaillaan jalkoja ja venytellään. Jos muutosta tapahtuu huonompaan suuntaan niin sitten täytyy asialle jotain tehdä.

Lyyli lempparipaikallaan sängyssä mun viekussa Vaasan Sokos hotellissa <3

Nami polvi- ja sydäntarkastuksessa!

Nami kävi tänään siis sydän ja polvitarkeissa Kaakkurissa Oulun eläinklinikalla Ilkka Lakovaaralla ja tuloksena: Sydän: ei sivuääniä ja polvet 0/0! Jesjes hieno juttu! :)

Nami kävi tänään myös Weterillä hierottavana. Viimeksi käytiin vuosi sitten. Jumissahan se oli ja onkos kumma pentu-urakan ja talven jälkeen. Seuraava käynti onkin sitten toukokuussa ja kotonahan tietenkin pitäis aina muistaa isoa aikuista koiraa venytelläkkin.

Maanantaina alkaa Hilman, Hetan, Unan ja Robin toko alkeiskurssi Oulun koirakoululla eli sitä odotellessa!

Tänään suuntaan Lyylin ja Hilman kanssa Raaheen ja huomenna lähdetään ajelemaan kohti Vaasaa, Sokos hotellia ja lauantaina suunnataan Vaasan näyttelyyn. Kehissä on Lyyli ja Rita. Hilma lähtee muuten vain mukaan katselemaan ihmisiä, koiria ja tottumaan halli hälinään, samalla käydään moikkaamassa sijoitustyttö Senniä, joka asustaa Vaasassa. :)

Muksu ja sen äippä

Hilma