Osalla vauvoista on jo alkanut silmät aukeamaan ja ovat alkaneet nousta huterille jaloilleen. Vielä ei kovin pitkää matkaa pystyssä pysytä. Perjantainahan tulee 2.vkoa syntymästä.
Namin kanssa käytiin tänään eläinlääkärissä, kun tissitulehdus ei ota oikein parantuakseen. Nami söi 6 päivää tuota Synolux vet. antibioottia, joka näytti aluksi auttavan, mutta eipäs sitten kuitenkaan. Eilen huomasin että yksi tissi on ihan kova ja soitin heti eläinlääkärille. Ei saatu samalle päivälle aikaa, mutta tänään mentiin heti aamusta. Samalla varalta ultrattiin kohtu, ettei siellä ole mitään ja siellä ei onneksi mitään ollut.. Sehän tästä olis vielä puuttunutki.. Antibiootti vaihdettiin Oriprimiin, jonka ei myöskään pitäisi vaikuttaa pentuihin. Nami syö nyt 7 päivän kuurin tuota ja jos ei ala helpottamaan niin sitten täytyy alkuviikosta harkita nisän poistoa. Me täällä tehdään kaikkemme että tissi alkaisi parantuun eli paljon lämpöhaudetta ja tissin lypsämistä että saataisiin märkä ulos sieltä. Lääkärisä otettiin myös tulehduarvot, jotka olivat aavistuksen koholla, ei kuulemma pahasti kuitenkaan. Nami on ollut ihan pirteä, syönyt ja juonut hyvin. Aika kallis reissu oli, mutta onneksi on vakuutus ja se korvaa osan takaisin.
Saapa nähdä miten uskallan viikonlopuksi jättää Namin Nikon ja Tytin hoiviin. Ei auta ku antaa hyvät ohjeet. Niko onneksi on nähnyt kokoajan miten nuita tissejä hoidetaan.
Toivottavasti paraneviin palaamisiin!
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Ensimmäiset yksittäiskuvat vauvoista otettu.
Pennuille on keksitty hienot ranskalaiset nimet, joissa sain apua ystävältäni Tealta, joka on asunut Ranskassa pidemmän aikaa ja handlaa ranskankielentaidon täydellisesti. Mutta nimet aion julkaista vasta myöhemmin, kunhan vauvat vähän kasvavat. Osassa on hieman yli 20 merkkiä, joten nimiä täytyy vielä vähän hioa. 20 merkkiä on tuo rajoitus rekisteröidyille nimille. Ja tosiaan pitäisi saada tieto tuosta meidän kennelnimestäkin että keretäänkö sitä hyväksyä ennen rekisteröintiä, jolloin nimiksi saa laittaa vain yksittäisiä sanoja. Kasvattajan peruskurssin olen tosiaan käynyt yli vuosi sitten alkusyksystä 2010, jolloin anomiani nimiä ei hyväksytty, olivat liian samankaltaisia jonkun muun nimen kanssa. Heinäkuussa laitoin uuden nimi ehdotuksen menemään ja sen hyväksymistä on siitä asti odoteltu. Se kyllä näkyi Koiramme lehdessä anotuissa jokin aika sitten. Sähköpostiakin laittelin kennelliittoon ja sieltä tuli vastaus että ihan piakoin pitäisi hylkäävä/hyväksytty vastaus tulla.. Ei ainakaan löytynyt FCI:n sivulta samankaltaisia nimiä. Noh saahan sen sitten jälkeenpäinkin lisättyä mutta...
Pienet on kasvaneet aika paljon ja Naminkin olen jo nähnyt nuolemassa pentuja. Epäilin aluksi sitä että puhdisteleeko se niiden pyllyjä ollenkaan. Tykkää kun saa yksin kaikessa rauhassa touhuta yksinään pentujen kanssa. Tänään se jäi ensimmäistä kertaa kauppareissun ajaksi ihan yksin vauvojen kanssa ja siellä se kaikessa rauhassa tisutteli niitä. Ajateltiin tuossa että jokos sitä uskaltais Lyyliäki lähtä käyttään yhdessä lenkillä niin että Nami jäisi kotiin. Namikin olis mukava ottaa jo lenkeille mukaan, imetysvälitkin kun on jo niin pitkiä että hyvin vois ottaakin jo, mutta tuon pakkasen takia ei tahdo uskaltaa ottaa. Sillä kun on se antibioottikuuri päällä tissitulehduksen takia ja pakkanen pian palelluttaa tissit ja pahentaa tilannetta entisestään. Takkia sillä on pissatuksillakin pidetty päällä, mutta viimeiset tissit ei ihan mahdu takin sisään.
Lyllykällä onkin viikonloppuna näyttelyihin meno. Lyyli on kokoajan fyysisellä rasituksella, sen kanssa lenkkeillään päivittäin, treenataan ja leikitään lisäksi sisällä, joten olenkin oikein hieronta-ajan varannut sille ennen näyttelyitä Matilaisen Suville tänne Ouluun. Ollaan menossa siis Helsinkiin Helsinki winneri 2011 ja Voittaja 2011 näyttelyihin. Naminkin olin ilmoittanut alkusyksystä heti ensimmäisessä ilmoittautumisessa sunnuntaille, mutta luonnollisestikaan Nami ei näyttelyihin pääse vaan jää kotiin hoitamaan vauvoja. Ja Lyyli tosiaan menee ihan varmuuden vuoksi karanteeniin vanhemmilleni näyttelyiden jälkeen, ettei vain tuo kotiin mitään kennelyskä pöpöjä. Molemmat, niin Nami kuin Lyylikin on saanut nenäsumute KC rokotteen kennelyskää vastaan, mutta se ei takaa sitä etteikö yskä siltikin voisi tulla.
Lapsenvahdinkin sain hommattua viikonlopuksi tänne Nikon kaveriksi! Eli mun sisko Tytti on tulossa lauantai aamuna tänne apulaiseksi kun Niko on aamut töissä ja lauantai iltana uuden työpaikkansa pikkujouluissa :) Itse menen sitten ensi viikolla heti itsenäisyyspäivän jälkeen kouluun.
Tämä yksin kotona oleminen saa aikaan puheripulin.. nyt lopetan ja tässäpä olis meidän tuhnakkeista nyt ne yksittäiskuvat:
Pienet on kasvaneet aika paljon ja Naminkin olen jo nähnyt nuolemassa pentuja. Epäilin aluksi sitä että puhdisteleeko se niiden pyllyjä ollenkaan. Tykkää kun saa yksin kaikessa rauhassa touhuta yksinään pentujen kanssa. Tänään se jäi ensimmäistä kertaa kauppareissun ajaksi ihan yksin vauvojen kanssa ja siellä se kaikessa rauhassa tisutteli niitä. Ajateltiin tuossa että jokos sitä uskaltais Lyyliäki lähtä käyttään yhdessä lenkillä niin että Nami jäisi kotiin. Namikin olis mukava ottaa jo lenkeille mukaan, imetysvälitkin kun on jo niin pitkiä että hyvin vois ottaakin jo, mutta tuon pakkasen takia ei tahdo uskaltaa ottaa. Sillä kun on se antibioottikuuri päällä tissitulehduksen takia ja pakkanen pian palelluttaa tissit ja pahentaa tilannetta entisestään. Takkia sillä on pissatuksillakin pidetty päällä, mutta viimeiset tissit ei ihan mahdu takin sisään.
Lyllykällä onkin viikonloppuna näyttelyihin meno. Lyyli on kokoajan fyysisellä rasituksella, sen kanssa lenkkeillään päivittäin, treenataan ja leikitään lisäksi sisällä, joten olenkin oikein hieronta-ajan varannut sille ennen näyttelyitä Matilaisen Suville tänne Ouluun. Ollaan menossa siis Helsinkiin Helsinki winneri 2011 ja Voittaja 2011 näyttelyihin. Naminkin olin ilmoittanut alkusyksystä heti ensimmäisessä ilmoittautumisessa sunnuntaille, mutta luonnollisestikaan Nami ei näyttelyihin pääse vaan jää kotiin hoitamaan vauvoja. Ja Lyyli tosiaan menee ihan varmuuden vuoksi karanteeniin vanhemmilleni näyttelyiden jälkeen, ettei vain tuo kotiin mitään kennelyskä pöpöjä. Molemmat, niin Nami kuin Lyylikin on saanut nenäsumute KC rokotteen kennelyskää vastaan, mutta se ei takaa sitä etteikö yskä siltikin voisi tulla.
Lapsenvahdinkin sain hommattua viikonlopuksi tänne Nikon kaveriksi! Eli mun sisko Tytti on tulossa lauantai aamuna tänne apulaiseksi kun Niko on aamut töissä ja lauantai iltana uuden työpaikkansa pikkujouluissa :) Itse menen sitten ensi viikolla heti itsenäisyyspäivän jälkeen kouluun.
Tämä yksin kotona oleminen saa aikaan puheripulin.. nyt lopetan ja tässäpä olis meidän tuhnakkeista nyt ne yksittäiskuvat:
 |
| Poika 1 |
 |
| Poika 2 |
 |
| Tyttö 1 |
 |
| Tyttö 2 |
 |
| Tyttö 3 |
 |
| Tyttö 4 |
 |
| Tyttö 5 |
 |
| Tyttö 6 |
 |
| Tyttö 7 |
perjantai 25. marraskuuta 2011
Meillä on borkku vauvoja!
VIHDOINKIN! kerkeän päivittämään, tällä viikolla on kyllä tullut huolehdittua enemmän muiden syömisistä, pissaamisista, kakkaamisista ja nukkumisista kuin omastaan. Itkuhan siinä eilen pääsi kun tahtoi olla vähän vastoinkäymisiä väsymyksen keskellä, Namille iskeneen utaretulehduksen vuoksi.
Vauvat syntyi perjantain puolella 18.11.2011 yöllä ja ovat nyt viikon ikäisiä.
Synnytys ei alkanut ihan oppikirjojen mukaan. Olin mittaillut jo toista viikkoa Namin lämpöjä, enkä saanut kyllä missään vaiheessa mitattua alle 37 asteen lämpöä. Pikkusen alempana kävi ku mitä olin samalla viikolla mittaillut. Äiti soitteli torstai aamuna, että tarviskohan mun nyt kuitenkaan ihan vielä sinne tulla.. Minä vaadin tulemaan, jos synnytys alkaaki illalla tai yöllä ja niinhän se alkoki. Oli kyllä petaillut pari päivää ja ulostekin oli löysähköä.
Tässä synnytysviikon lämpöjä:
Su 13.11: 37.6
Ma 14.11: 37.6
Ti 15.11: 37.6
Ke 16.11: 37.4
To 17.11: 37.3
Sikiövedet meni klo 23 aikoihin illalla ja supistelut alkoivat klo 00.45, jolloin lämpö oli 37.4. Tästä reilun tunnin kuluttua syntyi ensimmäinen pentu isokokoinen urospentu. Nami ulahti ensimmäisen pennun synnyttyä kivusta ja oli niin hämmentynyt tilanteesta, että ei alkanut nuolemaan pentua. Otettiin itse kalvot pois ja hierottiin pyyhkeellä kuivaksi. Toinen pentu syntyi heti perään ilman sikökalvoja ja istukkaa, pentu oli ihan veltto ja sininen. Mietin että olikohan ollut jo jonkin aikaa kuollut, kun meni niin nopeasti kuolonkankeaksi. Ei auttanut hieromiset. Nami oli niin hämmennyksissä vieläkin että saatiin huomaamattomasti vietyä pentu pois ilman että huomasi mitään. Kolmas pentu syntyi sujuvasti noin tunnin odottelun jälkeen, oikein virkeä tyttö pentu ja Namikin alkoi jo puhdistelemaan, hoitelemaan ja puri napanuoran poikki. Seuraava virkeä tyttö syntyi lyhyen odottelun jälkeen, tämänkin Nami hoiti moitteettomasti. Ajantaju alkoi kadota tässä vaiheessa ja muistan vain että seuraavaa odoteltiin vähän pidempään. Sieltä syntyi klo 4 aikoihin poika, joka oli ihan veltto. Äkkiä pussi auki, pentu pussista ja pyyhkeellä hieromaan. Epätoivo alko iskeä, mutta sitten pentu yhtäkkiä vetäisi ilmaa keuhkoihin ja alkoi virkustua. Annettiin Namin hoitaa vauvaa ja tällä hetkellä tämä poika on pentueen isoin vauva 785g. Seuraavat 4 tyttöä syntyi hyvällä tahdilla peräjälkeen, kaikki virkeitä ja elinvoimaisia. Nami jatkoi supisteluja ja luultiin että odotamme viimeistä vauvaa, joka odatutti itseään melkein 2 tuntia. Olin jo alkamassa soittamaan eläinlääkärille mutta sitten pieni alkoikin tulemaan niin, että jalat näkyi. Meni hetki ja tyttö syntyi virkeänä. Namilla oli pieniä supistuksia pitkin päivää, ei supistellut niin voimakkaasti kuin aiemmin ja saattoi olla monta tuntia väliä että supisti muutaman kerran. Soittelin eläinlääkärille ja oli sitä mieltä että saattavat olla jälkisupistuksia ja supistelee loppuja jälkeisiä pihalle, että ei kannata lähteä kuvauttamaan ainakaan vielä. Nami kävi ulkona monta kertaa, alustat vaihdettiin ja söi hyvin. Illalla 10 aikaan istahdin huokaisten sohvalle ja Nami alkoi yhtäkkiä voimakkaasti supistella. Äiti kiljahti että nyt sieltä tulee vielä joku, ja niinhän sieltä syntyi virkeä tyttö taas kerran, nyt pentuja oli 9. Vaihdettiin taaaas alustat ja ulkoilutettiin Nami ja kello oli vähän yli 1 yöllä kun alkoi taas voimakkaat supistelut. Jalat jo näkyi, mutta sitten pentu katosi sisään takaisin. Meni useita minuutteja ennenkuin uudet supistelut alkoi. Hätä alkoi tulla ja ajattelimme että pentu on varmasti jo kuollut kun meni niin kauan. Supistuksia ei kuulunut ja äiti laittoi kumihanskat käteen ja alkoi stimuloida emättimen etuseinää, että saataisiin fergusonin refleksi aikaiseksi ja Nami alkaisi supistella. Nami alkoi supistella ja pentu alkoi tehdä tuloaan, äiti otti varmuudelta jaloista kiinni ettei luiskahda enää takaisin ja vihdoin saatiin pentu ulos, mutta se oli jo ihan veltto. Yritin kuivata pyyhkeellä ja hieroa ripeästi, mutta ei auttanut hieromiset enään. Nami nuoli pennun ja vaivihkaa vaihdettiin tissiltä toinen pentu nuolettavaksi ja vietiin kuollut pentu pois. Ei näyttänyt huomaavan mitään tai sitten hoksasi itsekin jo että pentu on kuollut.
Nyt on kuitenkin kulunut tasan viikko synnytyksestä ja pennut voi hyvin. Nami hoitaa pentuja hienosti ja on todella tarkka niiden perään. Se ei hirveästi vauvoja nuoleskele ja olenkin pissatuksen ja kakatuksen varmistanut vielä itse joka päivä pari kertaa. Sitten kun salaa kurkin nurkan takaa niin olen nähnyt että nuoleskelee, jos itse tulen paikan päälle niin ei mielellään putsaile vauvoja. Nyt saattaa jo hetken käydä syömässä broiskuja olkkarissa tai muuten vain käydä tarkistamassa tilanteen täällä, mutta haluaa heti takaisin pentuhuoneeseen. Pitää välillä taukoja imetyksestä ja menee takaisin laatikkoon kun pennut alkavat heräillä unilta.
Olen itse ihan hektinen nuiden suhteen, että jos niille tuleekin vielä jotain tai jos painot ei ole nousseet normaalisti. Menisi nyt nopeasti tämä toinen viikko niin saisi alkaa antamaan sitten kolmannella viikolla kiinteää ja ehkä vähän jo huokaista. Korviketta olen muutamalle pienimmälle antanut, kun painot alkoi niin hitaasti nousemaan. Namille tuli muutamaan tissiin tulehdus, jonka huomasin eilen kun tissit oli vähän kovat ja kun tissistä puristi maitoa niin maito oli vähän oudon väristä. Kuumetta ei ollut, eikä tuntunut olevan kipeänä, söi ja joi normaalisti. Soitin eläinlääkärille joka määräsi meille puhelinreseptillä synolux vet. antibiootti kuurin, joka sopii myös imettävälle nartulle. Ohjeeksi saatiin lypsää itse tulehtuneet tissit ja laittaa ihoteipit niihin päälle ettei pennut ime niitä tissejä. Muutaman lypsykerran jälkeen voi niiden antaa jo imeä. Aamulla kun heräsin niin pennut olivat saanet imettyä teipit pois kaikista kolmesta tissistä ja imuttelivat siellä kaikessa rauhassa! Toivottavasti ei nyt mitään tulisi tuosta. Ainakin mitä H.Koskentalon parempaan pentutulokseen kirjaa lueskelin niin siitä ei pitäisi olla pennuille haittaa vaikka yleisesti niin luullaan..
Tässä olisi viikon vanhojen pentujen painoja:
-Poika: 785g
-Tyttö: 768g (tämäkin pentu oli tosiaan syntyessään toisiksi pienin, nyt se on toisiksi isoin)
-Poika: 747g
-Tyttö: 744g
-Tyttö: 723g
-Tyttö: 715g
-Tyttö: 682g
-Tyttö: 669g
Taistelu tisseistä on kova, mutta kaikki syövät innokkaasti ja nukkuvat rauhassa, eikä kukaan itkeskele. Isommat tahtoo viedä pienimmiltä tissit suusta ja pienimpiä on pitäny asetella vähän paremmin nisille.
Tulipas sitä tekstiä.. Tässä vielä kuvia meidän vauvoista:
Vauvat syntyi perjantain puolella 18.11.2011 yöllä ja ovat nyt viikon ikäisiä.
Synnytys ei alkanut ihan oppikirjojen mukaan. Olin mittaillut jo toista viikkoa Namin lämpöjä, enkä saanut kyllä missään vaiheessa mitattua alle 37 asteen lämpöä. Pikkusen alempana kävi ku mitä olin samalla viikolla mittaillut. Äiti soitteli torstai aamuna, että tarviskohan mun nyt kuitenkaan ihan vielä sinne tulla.. Minä vaadin tulemaan, jos synnytys alkaaki illalla tai yöllä ja niinhän se alkoki. Oli kyllä petaillut pari päivää ja ulostekin oli löysähköä.
Tässä synnytysviikon lämpöjä:
Su 13.11: 37.6
Ma 14.11: 37.6
Ti 15.11: 37.6
Ke 16.11: 37.4
To 17.11: 37.3
Sikiövedet meni klo 23 aikoihin illalla ja supistelut alkoivat klo 00.45, jolloin lämpö oli 37.4. Tästä reilun tunnin kuluttua syntyi ensimmäinen pentu isokokoinen urospentu. Nami ulahti ensimmäisen pennun synnyttyä kivusta ja oli niin hämmentynyt tilanteesta, että ei alkanut nuolemaan pentua. Otettiin itse kalvot pois ja hierottiin pyyhkeellä kuivaksi. Toinen pentu syntyi heti perään ilman sikökalvoja ja istukkaa, pentu oli ihan veltto ja sininen. Mietin että olikohan ollut jo jonkin aikaa kuollut, kun meni niin nopeasti kuolonkankeaksi. Ei auttanut hieromiset. Nami oli niin hämmennyksissä vieläkin että saatiin huomaamattomasti vietyä pentu pois ilman että huomasi mitään. Kolmas pentu syntyi sujuvasti noin tunnin odottelun jälkeen, oikein virkeä tyttö pentu ja Namikin alkoi jo puhdistelemaan, hoitelemaan ja puri napanuoran poikki. Seuraava virkeä tyttö syntyi lyhyen odottelun jälkeen, tämänkin Nami hoiti moitteettomasti. Ajantaju alkoi kadota tässä vaiheessa ja muistan vain että seuraavaa odoteltiin vähän pidempään. Sieltä syntyi klo 4 aikoihin poika, joka oli ihan veltto. Äkkiä pussi auki, pentu pussista ja pyyhkeellä hieromaan. Epätoivo alko iskeä, mutta sitten pentu yhtäkkiä vetäisi ilmaa keuhkoihin ja alkoi virkustua. Annettiin Namin hoitaa vauvaa ja tällä hetkellä tämä poika on pentueen isoin vauva 785g. Seuraavat 4 tyttöä syntyi hyvällä tahdilla peräjälkeen, kaikki virkeitä ja elinvoimaisia. Nami jatkoi supisteluja ja luultiin että odotamme viimeistä vauvaa, joka odatutti itseään melkein 2 tuntia. Olin jo alkamassa soittamaan eläinlääkärille mutta sitten pieni alkoikin tulemaan niin, että jalat näkyi. Meni hetki ja tyttö syntyi virkeänä. Namilla oli pieniä supistuksia pitkin päivää, ei supistellut niin voimakkaasti kuin aiemmin ja saattoi olla monta tuntia väliä että supisti muutaman kerran. Soittelin eläinlääkärille ja oli sitä mieltä että saattavat olla jälkisupistuksia ja supistelee loppuja jälkeisiä pihalle, että ei kannata lähteä kuvauttamaan ainakaan vielä. Nami kävi ulkona monta kertaa, alustat vaihdettiin ja söi hyvin. Illalla 10 aikaan istahdin huokaisten sohvalle ja Nami alkoi yhtäkkiä voimakkaasti supistella. Äiti kiljahti että nyt sieltä tulee vielä joku, ja niinhän sieltä syntyi virkeä tyttö taas kerran, nyt pentuja oli 9. Vaihdettiin taaaas alustat ja ulkoilutettiin Nami ja kello oli vähän yli 1 yöllä kun alkoi taas voimakkaat supistelut. Jalat jo näkyi, mutta sitten pentu katosi sisään takaisin. Meni useita minuutteja ennenkuin uudet supistelut alkoi. Hätä alkoi tulla ja ajattelimme että pentu on varmasti jo kuollut kun meni niin kauan. Supistuksia ei kuulunut ja äiti laittoi kumihanskat käteen ja alkoi stimuloida emättimen etuseinää, että saataisiin fergusonin refleksi aikaiseksi ja Nami alkaisi supistella. Nami alkoi supistella ja pentu alkoi tehdä tuloaan, äiti otti varmuudelta jaloista kiinni ettei luiskahda enää takaisin ja vihdoin saatiin pentu ulos, mutta se oli jo ihan veltto. Yritin kuivata pyyhkeellä ja hieroa ripeästi, mutta ei auttanut hieromiset enään. Nami nuoli pennun ja vaivihkaa vaihdettiin tissiltä toinen pentu nuolettavaksi ja vietiin kuollut pentu pois. Ei näyttänyt huomaavan mitään tai sitten hoksasi itsekin jo että pentu on kuollut.
Nyt on kuitenkin kulunut tasan viikko synnytyksestä ja pennut voi hyvin. Nami hoitaa pentuja hienosti ja on todella tarkka niiden perään. Se ei hirveästi vauvoja nuoleskele ja olenkin pissatuksen ja kakatuksen varmistanut vielä itse joka päivä pari kertaa. Sitten kun salaa kurkin nurkan takaa niin olen nähnyt että nuoleskelee, jos itse tulen paikan päälle niin ei mielellään putsaile vauvoja. Nyt saattaa jo hetken käydä syömässä broiskuja olkkarissa tai muuten vain käydä tarkistamassa tilanteen täällä, mutta haluaa heti takaisin pentuhuoneeseen. Pitää välillä taukoja imetyksestä ja menee takaisin laatikkoon kun pennut alkavat heräillä unilta.
Olen itse ihan hektinen nuiden suhteen, että jos niille tuleekin vielä jotain tai jos painot ei ole nousseet normaalisti. Menisi nyt nopeasti tämä toinen viikko niin saisi alkaa antamaan sitten kolmannella viikolla kiinteää ja ehkä vähän jo huokaista. Korviketta olen muutamalle pienimmälle antanut, kun painot alkoi niin hitaasti nousemaan. Namille tuli muutamaan tissiin tulehdus, jonka huomasin eilen kun tissit oli vähän kovat ja kun tissistä puristi maitoa niin maito oli vähän oudon väristä. Kuumetta ei ollut, eikä tuntunut olevan kipeänä, söi ja joi normaalisti. Soitin eläinlääkärille joka määräsi meille puhelinreseptillä synolux vet. antibiootti kuurin, joka sopii myös imettävälle nartulle. Ohjeeksi saatiin lypsää itse tulehtuneet tissit ja laittaa ihoteipit niihin päälle ettei pennut ime niitä tissejä. Muutaman lypsykerran jälkeen voi niiden antaa jo imeä. Aamulla kun heräsin niin pennut olivat saanet imettyä teipit pois kaikista kolmesta tissistä ja imuttelivat siellä kaikessa rauhassa! Toivottavasti ei nyt mitään tulisi tuosta. Ainakin mitä H.Koskentalon parempaan pentutulokseen kirjaa lueskelin niin siitä ei pitäisi olla pennuille haittaa vaikka yleisesti niin luullaan..
Tässä olisi viikon vanhojen pentujen painoja:
-Poika: 785g
-Tyttö: 768g (tämäkin pentu oli tosiaan syntyessään toisiksi pienin, nyt se on toisiksi isoin)
-Poika: 747g
-Tyttö: 744g
-Tyttö: 723g
-Tyttö: 715g
-Tyttö: 682g
-Tyttö: 669g
Taistelu tisseistä on kova, mutta kaikki syövät innokkaasti ja nukkuvat rauhassa, eikä kukaan itkeskele. Isommat tahtoo viedä pienimmiltä tissit suusta ja pienimpiä on pitäny asetella vähän paremmin nisille.
Tulipas sitä tekstiä.. Tässä vielä kuvia meidän vauvoista:
 |
| Ensimmäinen vuorokausi |
 |
| 1vrk |
 |
| 6vrk |
 |
| 6vrk |
 |
| tuhnakkeet 6vrk |
 |
| Tässä heti syntymän jälkeen. |
maanantai 14. marraskuuta 2011
Synnytyksen odottelua
Moikkamoi!
Täällä ootellaan Namin tulevaa synnytystä kotona, eli kouluun en enää uskaltanut lähteä että kerkeän täällä valmistautua ja valmistella kunnolla tulevaa koitosta varten. Lisäksi koululla myllää kennelyskä epidemia, jota en halua kotiin kantaa Namille tai pennuille. Lyylikin on vielä tämän alkuviikon varalta karanteenissa äidilläni, jos sattuu alkaa oireilemaan, mutta ei ole ainakaan mitään merkkejä antanut että yskään olisi tulossa.
Tänään on 60.vuorokausi menossa ja torstaina olis oletettu laskettuaika 63vrk. Tänään on käyty valmiiksi ostamassa varmuuden vuoksi Royal Caninin äidinmaidonkorviketta ja tuttipullo. Rättejä hirveä kasa pesty valmiiksi. Keittiövaaka piti käydä ostamassa pentujen punnitsemista varten. Sanomalehtiä varattu. Pentulaatikkoki on paikallaan sanomalehtineen ja rätteineen, jota Nami käviki tänään jo vähän kaivelemassa. Lämmöt on vielä normaalit. Ei oikeen ala syömään enää varsinkaan mitään nappuloita tai jauhelihoja. Tällä hetkellä ainoat jotka kelpaa niin on jäiset broiskut, keitetty riisi ja keitetty possun sydän ja parhaiten näkyy maistuvan se pelkkä lihaliemi. Kakka on vähän jo löröä, eli suolistoaan alkaa luultavasti pikkuhiljaa tyhjennellä.
Täällä ootellaan Namin tulevaa synnytystä kotona, eli kouluun en enää uskaltanut lähteä että kerkeän täällä valmistautua ja valmistella kunnolla tulevaa koitosta varten. Lisäksi koululla myllää kennelyskä epidemia, jota en halua kotiin kantaa Namille tai pennuille. Lyylikin on vielä tämän alkuviikon varalta karanteenissa äidilläni, jos sattuu alkaa oireilemaan, mutta ei ole ainakaan mitään merkkejä antanut että yskään olisi tulossa.
Tänään on 60.vuorokausi menossa ja torstaina olis oletettu laskettuaika 63vrk. Tänään on käyty valmiiksi ostamassa varmuuden vuoksi Royal Caninin äidinmaidonkorviketta ja tuttipullo. Rättejä hirveä kasa pesty valmiiksi. Keittiövaaka piti käydä ostamassa pentujen punnitsemista varten. Sanomalehtiä varattu. Pentulaatikkoki on paikallaan sanomalehtineen ja rätteineen, jota Nami käviki tänään jo vähän kaivelemassa. Lämmöt on vielä normaalit. Ei oikeen ala syömään enää varsinkaan mitään nappuloita tai jauhelihoja. Tällä hetkellä ainoat jotka kelpaa niin on jäiset broiskut, keitetty riisi ja keitetty possun sydän ja parhaiten näkyy maistuvan se pelkkä lihaliemi. Kakka on vähän jo löröä, eli suolistoaan alkaa luultavasti pikkuhiljaa tyhjennellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)