Sivut

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevät on tullu! ..ja kämppä täynnä hiekkaa..

Hilma, Nami ja Senni ottaa lenkin jälkeen rennosti

Sais alkaa nämä kurakelit jo loppumaan! Kämppää saa ahkerasti imuroida ja luututa. Onneksi ei kuitenkaan ole sitä Namin joka keväistä hirveää karvanlähtöä. Liekö siksi että karva vaihtui kokonaan synnytyksen jälkeen vai ruokintamuutoksesta johtuen. Tuntuu että aikaisemmin tuota karvaa on pudonnut vähän kokoajan. Nyt karva on paremmassa kunnossa kuin se on koskaan ollut, on kiiltävä ja hyvännäköinen.

Sennin, Hilman ja Unan kanssa käytiin eilen koirapuistoilemassa. Odoteltiin että päästään keskenään puistoilemaan ilman muita koiria. En hirveesti tykkää tuosta puistoilusta outojen koirien kanssa ku koskaan ei oikeen tiedä että minkälaista porukkaa siellä on. Yleensä katson ainakin tarkkaan minkä tyyppisiä koiria siellä on, onko esim. liian pieniä koiria meidän isojen kaveriksi tai liian isoja kavereita lyylin kaveriksi. Miten koirat reagoi meihin kun tullaan puiston kohdille ja joskus on hyvä katsoa vähän miltä se omistajakin näyttää. Mielestäni on aina kohteliasta kysyä vähintään että "voiko tulla?". Ei ole kovin paljoa vaadittu, mutta itsellä ainakin tympäisee kun ei kysytä mitään. Vaikka kotona oltaisiin lähdetty ajatuksella että nyt mennään puistoon, mutta jos jokin ei natsaa sinne menon kanssa niin mielummin jätän suosiolla väliin ja mennään sitten joku toinen kerta. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä sen suhteen, että omat varsinkaan nuoret koirat saa huonoja kokemuksia.

Noh, niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, että eiköhän joku pönkäise sinne terrierinsä kanssa kysymättä yhtään mitään tai sanomatta yhtään mitään, että me oltaisiin päästy vaikka pois alta. Ensimmäinen havainto on vain se että sieltä juoksee ovelta outo koira vapaana. Alku meni ihan hyvin, mutta terrieri kävelee kokoajan pentujen perässä, häntä tikku suorana pystyssä ja vaimea murina kuuluu kokoajan. Tässä vaiheessa olis pitänyt lähteä heti pois, mutta ajattelin että tilanne ei tuosta etene kun pennut selvästi kuitenkin jättivät koiran huomiotta ja leikkivät keskenään.
Una on vähän jääräpäisempi tapaus ku nämä kaks muuta teiniä (oonkin sanonut aina että se on varmaan kasvanu massussa urosten välissä :D) , no Unahan sitte päätti lähteä vähä kokeilemaan rajumpaa leikkiä terrierin kans ja seuraava tapahtuma onkin kun terrieri käy Unan päälle hampaat irvessä leuat loksuen. Una antaa kaikki mahdolliset alistumisen eleet, häntä on koipien välissä, kumartuu alas ja huutaa ku syötävä. Ja syötävää se olis kohta ollutkin ellei Noora olis ollut niin skarppina ja kerennyt napata oikealla hetkellä siitä terrieristä kiinni. Onneksi minä kerkesin huutaa Sennin ja Hilman heti pois tilanteesta. Senni hoksas vähän tilanteesta jotain kun muutaman kerran haukahti, mutta tuo Hilma nyt on tuollanen vatipää että sillä ei ollu mitään hajua koko tilanteesta, ONNEKSI. Samantien vain koirat hihnaan ja puistosta pihalle. Mulla alkaa heti adrenaliini virrata niin, että parempi poistua ennenku alan itekki käyttäytyä ku kyseinen terrieri... Onneksi säästyttiin vain säikähdyksellä ja tässä taas hyvä varoittava esimerkki puistoilijoille..

Sennihän jäi meille vielä täksi viikoksi. Kiitos vain vielä Sarille, joka luottaa Sennin näinkin pitkäksi aikaa meidän käsiin! :) Niko ei saanut työvuoroa vaihdettua, että oltais tänään tai huomenna päästy lähtemään. Molemmilla on viikonloppuvapaata joten vietetään sitten lauantaina yö Sokos hotellissa niin päästään itsekki vähän rentoutuun ilman koiria. Koirat nimittäin jää mun vanhemmille siksi aikaa.

Sennin kanssa on kaikki alkanut menemään aikalailla nappiin. Sennin kans on siis edelleen harjoiteltu ihan perusperus tottelevaisuusjuttuja, katsekontaktia, istumista ja hihnakäytöstä, odottamista ennen ruokakupille pääsyä jne. Seisomistakin ajateltiin tänään tai huomenna vähän treenailla. Hihnassa jos on ilman meidän muita koiria niin menee jo tosi sievästi, eikä niinkään enää välitä kaikista ohi kulkevista koirista. Kun viikko sitten Sennin mielestä melkein kaikille vastaantuleville koirille piti vähän möykätä. Rohkeutta se on selvästi saanut myös meidän koirista. Senni onkin menossa myös toukokuussa Vaasassa koiratarhan järjestämään koirakouluun Sarin kanssa.

Senni, Hilma ja Una