Charmante Charlotan oli tarkoitus mennä sijoitukseen, mutta jäikin kotiin kasvamaan. Meille ei ollut tarkoitus pentua jättää, mutta minun puolestani ei haittaa vaikka muksu kotiin jäikin. Kyselijöitä on ollut, mutta tyttöä en raaski myydä.
Charmante Charlotta on saanut nimen "Hilma" ja Hilma on nyt minun mukanani täällä Kannuksessa koululla. On ollut nyt paljon kaikkea uutta ja jännittävää ja Hilma on suhtautunut alkujännityksen jälkeen asioihin todella hienosti. Se on ollut mulla tunneilla mukana ja on ollut maks. n 4 tunnin pätkiä yksin, aluksi kyllä oli protestointi kuulunu viereiseen kämppäänki asti. Onneksi täällä kaikki on koiraihmisiä... Mutta nyt alkaa jo vähän tottumaankin yksinoloon.
 |
| Hilma tyttö |
Hilma on jo tutustunut muihin kämpän kavereihin, saksanpaimenkoira Saraan, australianpaimenkoira Stellaan ja suomenlapinkoira Lystiin. Aluksi jännätti hirveesti, mutta nyt uskaltaa jo vähän leikkiäkki. Se käy jo ulkona pissillä ja kakilla, mutta vahingoilta ei tietenkään tässä vaiheessa vielä vältytä. Yöllä tulee pissi ja yksin ollessa tai liian pitkillä tauoilla. Täysin sisäsiistiksi oppimista saa odottaa luultavasti ainakin siihen 6kk ikään asti. Meillä on kuitenkin hyvä täällä kun pentua voi pitää irti heti kun ovesta pääsee ulos ja isot pellot on vieressä.
Meillä oli ensimmäiset käytännön tunnit tänään, ensimmäiset kaksi tuntia oltiin tokoilemassa hallilla. Hilman kanssa ollaan eilen ensimmäisiä kertoja vähän naksuteltu, ihan vain sillä, että hoksaisi mitä se naksautus tarkoittaa. Eli pelkkää naks-palkka, naks-palkka harjoittelua. Imutustaki ollaan vähän treenailtu. Sitä tein pentujen kanssa jo pari viikkoa sitten kotona, vähän testailin että kuka niistä olisi eniten ruuan perään.. Makupalana olen käyttänyt broilerin jauhelihaa.
Hallilla Hilma oli tosi väsynyt, jaksoi ehkä 15minuuttia tuumailla ja seurailla muita ja keskittyä vähän makupalaankin. Loput ajasta Hilma nukkui sylissä päikkäreitä. Aluksi vähän jänskätti muut koirat ja piti vähän murahtaakin kun niin lähelle nokkansa tunkivat.
Seuraavat kaksi tuntia oltiin verstaalla harjoittelemassa erilaisia pintoja, ääniä jne. Hilma oli jo ihan pirteä kun päästiin verstaalle. Käytiin pimeissä hurisevissa huoneissa, kuului jos minkämoista pauketta, sirkkelin ääntä ja hurinaa, myös portaita harjoiteltiin. Hilma ei vielä portaita harjotellut, vaan kulki ne mulla sylissä. Se oli kyllä tosi reippaasti, aluksi vähän jänskätti, mutta tosi nopeasti tottu ja viipotteli häntä pystyssä menemään. Eikä muutkaan koirakaverit, kuten samojedi Viljami ja valkkari Nanakaan, ollu enää niin pelottavia kavereita, kävi jo hakemassa niitä leikkimään ja nykimässä häntäkarvoista. Vauveliini on nyt väsähtäny ja seuraava käytännön tunti onki vasta sitte ens viikolla.
