Yleensä en blogissani kovin "vakavia" asioita käsittele. Julkaisen omien koirien kuvia, kuulumisia, sekä kasvattien kuulumisia ja kuvia. Tämä on kuitenkin sellainen asia että se askarruttaa monia ja askarruttaa myös minua miksi kasvattajat eivät ole kiinnostuneita omien kasvattiensa kuvaustuloksista.
Tästä on sen verran tullut kyselyä erinäisiltä tahoilta että haluaisin asiaa hieman avartaa ihan näin julkisesti. Voi olla että sohaisen ampiaispesään, mutta asiasta kirjoitan yleisesti muidenkin rotujen kannalta, en keneenkään tai keihinkään kohdistaen. En näe syytä miksi kenenkään tulisi salata koiransa tai kasvattiensa kuvaustuloksia. Salata on aika vahva ilmaisu, mutta sellainen fiilis itselle on jäänyt. 200euron palautus 1800euron koiran hinnasta on loppujen lopuksi hyvin pieni. Olen kuullut että joillakin pennun hinta on jopa 1900 tai 2000euroa, eikä hinnasta palauteta omistajille mitään. Bordeauxindoggi kyllä on koira, johon sitä rahaa kuluu mutta kasvatuksen tarkoitus ei ole tuottaa kasvattajalle rahaa. Hyvä jos siitä mihin kaikkeen rahaa kuluu saa edes pienen osan takaisin. Rahaa kuluu näin "lyhyellä kaavalla" ruokaan, tarvikekuluihin, madotuksiin, rokotuksiin, mahdollisiin eläinlääkärikäynteihin, vakuutuksiin, terveystuloksien teettämiseen, koiran näyttelymaksuihin, bensakuluihin, hotellikuluihin ja milloin mihinkin. Raha mitä kasvattaja saa käteensä on pieni summa siihen nähden mihin kaikkeen sitä rahaa menee.
Asiaan..
Palautan pennunomistajille 200euroa pennun hinnasta kun koira on virallisesti kuvautettu 18kk iässä ja kuvat on julkaistu. Epävirallisista kuvauksista tai julkaisemattomista kuvista en palauta rahaa takaisin. 200euron palautuksella pyrin motivoimaan pennunomistajia viemään koiran kuvattavaksi. Monellekkaan koiranomistajalle kuvilla ei sinänsä ole mitään väliä, heitä täytyy motivoida, että koira viedään kuviin. Olen tullut siihen lopputulokseen että kasvattajana sivulauseessa palautuksesta mainitseminen ei riitä. Koiranomistajille on puhuttava kuvautuksen tärkeydestä ja tiedotettava siitä miksi koiran kuvauttaminen on tärkeää. Haluaisin ja toivon, että jokainen pennunostaja olisi myös sen verran kiinnostunut oman koiransa terveydellisestä tilasta, että edes sen vuoksi koira kuvautettaisiin.
Miksi siis koiran kuvauttaminen on niin tärkeää?
Minulle tulokset kertovat sen, minkälaisia lonkka- ja kyynärpäätuloksia valitsemani yhdistelmä on tuonut maailmaan. Sen lisäksi että omistaja on tietoinen koiransa luuston ja nivelten terveydentilasta, myös minä olen tietoinen omista valinnoistani, tieto on myös hyväksi yleisesti rodussa, jossa kuvaustuloksia koirien määrään nähden mielestäni on valitettavan vähän. Tiedän että osa kasvattajista pitää lonkka- ja kyynärpäätuloksia sivuosassa rodussa, jossa on paljon muitakin ongelmia. Mutta minä olen sitä mieltä että ilman niveliä ja jalkoja koira ei voi kävellä. Nivelrikkoinen koira kärsii kivuista lopun elämänsä, vaikka se ei kipuja helposti näyttäisikään. Mielestäni sellainen elämä ei ole elämisen arvoista.
Tavoitteenahan kaikilla tietenkin ovat aina mahdollisimman terveet yksilöt luuston osalta, etenkin tällaisesssa isossa rodussa, jossa ongelmia luuston ja nivelten osalta esiintyy. Aina kaikki ei tässä rodussa valitettavasti kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Kasvuun vaikuttavat perimän lisäksi myös koiran ruokinta- ja liikuntatavat. Myös uroksissa ja nartuissa on eroja. Urokset kasvavat yleensä nopeammin kuin nartut ja uroksilla kuvaustulokset tuntuvat olevan verrattain huonompia kuin nartuilla.
Tiedän että ainakin osa kasvattajista toteuttaa tätä samaa sääntöä pennun myydessään, se yleensä näkyy jo jalostustietojärjestelmässä niissä tilastoissa, joiden kasvateista suurin osa on kuvattu. Iso hatunnosto näille kasvattajille, jotka ovat kasvattinsa kuville saanut. Ja ilman tällaista kasvattajaa, joka tätä sääntöä toteuttaa, en ehkä itsekkään olisi tätä keksinyt. Mielestäni sääntö on loistava.
Ihmetten vain suuresti miksi tulevien omistajien motivointiin ei panosteta kunnolla? Eikö edes haluta nähdä omien kasvattien tuloksia? Olen myös tietoinen jopa sellaisista kasvattajista, jotka kuvauttavat omat koiransa, mutta kuvat jätetäänkin julkaisematta jalostustietojärjestelmään muiden nähtäväksi kun kuvat eivät olekaan priimaa. Yleensä näillä kasvattajilla kyllä asiaa ja arvosteltavaa on kuitenkin muista kerrottavanaan. Muiden asioista on hyvä puhua kun omat asiat salataan.
Henkilökohtaisesti en itse voisi kuvitella toimivani näin, se on otettava vastaan mitä sieltä sitten ikinä tuleekaan. Koiran omasta kasvusta, sen mahdollisista oireiluista, tuloksista ja muistakin elinaikana olleista eläinlääkärikäynneistä ja terveydentilasta on kerrottava pentujen omistajille. Vastattaisi edes niistä omista valinnoista ennen muiden arvostelua. Välillä tulee vain sellainen fiilis, ei pelkästään tässä rodussa vaan muissakin roduissa, että terveystulokset näyttelevät sivuosaa koiran näyttelytitteleiden vierellä. Omia kasvatteja katsellaan ruusunpunaisten lasien läpi kun sillä on kymmenen erilaista näyttelytitteliä nimen edessä. Vieläpä tällaisen rodun parissa, jossa kehässä on yleensä muutama koira. Sertien ja cacibien kerääminen on verrattain huomattavasti helpompaa kuin muissa roduissa.
Hieman parempaan suuntaan ollaan mielestäni borkuissakin menty, kuvaustuloksia on julkaistu enemmän kuin niitä oli esimerkiksi 6 vuotta sitten, eivätkä enää älyttömät EE/22 yhdistelmät ole mahdollisia toteuttaa. Jonkun mielestä ajattelen asiaa ehkä liian kapeakatseisesti.. Tästä voisikin sitten jatkaa keskustelua siitä, että rajataanko tai karsitaanki pienikantaista rotua kuvaustuloksilla liikaa, joka taas tuo uusia ongelmia ja sairauksia. Jos rotu on niin sairas että sairaita yksilöitä ei voida rajata pois niin ehkä siinä vaiheessa pitäisi miettiä sitten muita vaihtoehtoja, esimerkiksi roturisteytystä. Mutta se onkin jo aivan toinen keskustelunaihe..
Tiedän ärsyttäväni tekstillä joitakin. Miksi se sitten ärsyttää kun tarkoitus on hyvä? Ehkä voi tuntea pienen piston sydämmessään. Moni varmasti ajattelee että mikä minä olen yhden pentueen jälkeen mitään sanomaan. Niinpä, mikä minä olen mitään sanomaan. Voihan se olla että tulevan pentueen pentuja ei kukaan kuville vie kaikesta huolimatta. Mutta olen ainakin sen eteen jotain tehnyt.
